Kaikki mitä jalkojen alla

Yläpohjan ontelopuhallus lykkääntyi pariin otteeseen, joten odotellessa ehdin ryömintätilaan tukilautojen ruuvailuun. Elo-syyskuun vaihteeseen sattui kaksi hyvin helteistä viikonloppua, joten ei harmittanut laskeutua kuusi metriä aiempaa alemmas.

Puhalluksen jälkeen laudoista ladotun raksalattian pystyi purkamaan paloittain. Olihan sitä joutunut katselemaan lähes kaksi vuotta. Yksi edelleen lämpöinen viikonloppu meni 25 mm runkolevyjä sahatessa. Koska sekundääripalkit olivat jo piirustuksissa kuudella eri välillä, todellisuus ei ollut sen yksinkertaisempi. Melko suoraan ne oli kuitenkin saatu syksyllä -22, välin leveys vaihteli vain noin 10 mm. Tällöin sahaamalla jälleen 1200 mm palat 3000 mm pitkästä levystä ne sai varsin tarkasti puskuun palkkien väliin. Hyvin tuulettuvan alapohjan tapauksessa on varsin mukavaa, ettei rakoja juurikaan jää, vaikka materiaalikerroksia ja tilkkeitä ilman ja ihon välissä onkin useita.

Vaikka kokovartalovenytyksiä ei enää tässä vaiheessa tarvittukaan, koteloinnin fysiologiset vaikutukset olivat havaittavissa. Syyskuun ajan kokeilussa olleen anturointisormuksen algoritmit tuskin ovat näihin hommiin optimaaliset, sillä eivät ne levyt vielä ihan permannosta käyneet.

Paperointi, teippaus ja elementtien alapuolelle muodostuneiden 36 cm syvien kolojen eristäminen kulutti kolmen viikonlopun päivät. Alapohjatöiden lisäksi aikaa ja energiaa upposi tavaran siirtelyyn, väliaikaisrakenteiden purkamiseen ja siivoamiseen. Puutarhatyötkin hieman karkasivat käsistä taimialennusmyyntien tuoksinassa.

Kaatosateet väijyivät säämallien ennustehorisontissa, joten teki mieli käydä korjaamassa yhteen katon läpivientikumiin tullut paha viilto,  kokeeksi itsevulkanoituvalla teipillä. Putkien päälle viritellyt muoviteltat saavat kuitenkin jäädä paikoilleen, kunnes jonain päivänä löytyvät pysyvät sääsuojat.

Kun muutamat viemärin, vesiputken ja sähköjohdon läpiviennit olivat paikoillaan, odotti vielä yksi operaatio: 85 kg lasioven siirtäminen puhalluksen tieltä.

Kylpyhuoneen seinusta on kaikista turvallisin säilö, sillä sen pariin pääsee vasta ihan viimeisenä, jolloin ovi voi jo mennä aiottuun loppusijoituspaikkaansa.

Kääntäminen ja tukeminen onnistuivat venevinssin lievällä väärinkäytöllä.

Kun lokakuun viimeinen maanantai valkeni kuulaana ja leutona, jalkojen alla odotti pehmeä peti.

Puupumpulin pesä

Peltiteltan suojassa on ollut lämmintä ja hämärää.

Kolme kuukautta on kulunut kesäkauden aloituksesta. Kuun lopulle, vanhan arvonlisäveron viime henkäyksille, on sovittu asennus yläpohjan eristeelle.

Vielä on valmistettava sille lattia. Villan alle tulee paitsi tavanomainen ilmansulkupaperi myös paksu vaneri, ilmeisesti jäykistämään rakennetta kuten vinolaudoituskin. Paperin tarkoitus on luultavasti vain peittää vanerilevyjen väliin jäävät raot, sillä niitä ei voi saada täydellisesti puskuun. 

On vanerista haittaakin: Se vaikeuttaa eristevillan puhallusta, sillä tavallisesti eristäjä pystyy tutkimaan paperin läpi, kuinka villa on asettunut eristetilan sisään. Lisäksi vanerin kiinnittämisessä käytettävien naulojen ampumisessa on syytä olla tarkkana, sillä puhallusletku rikkoutuu huteihin. Aiheen tiimoilta on käyty keskustelua puhallusvillaa tarjoavien yritysten kanssa. Tällaista ontelopuhallusta en ala itse tekemään, varsinkin, kun työn hinnan verran saa säästettyä muutamassa kuukaudessa.

Ennen paperin ja vanerin asentamista on vielä pari seikkaa selvitettävänä.

Piirustusten mukaan palkkien ja ristikoiden molemmille puolille pitää tulla kolme kulmarautaa, mikä ei onnistu, koska toinen poikittaispalkki on linjattu kattoristikon kylkeen. Rakennusvalvontakin vaatii niiden välille pätevän sidonnan.

Vastaavan mestarin kanssa päädymme 16-millisiin pultteihin, kaksi molempiin päihin. Jotta pultit voi asentaa, naulauslevyä täytyy rälläköidä molemmilta puolilta ja välissä siirrellä raskasta palkkia.

Talon keskelle tulevaa teräspiippua lukuunottamatta läpiviennit tehdään melko pienelle alueelle toiselle parven puoliskolle. Niinpä paperoinnin ja vaneroinnin voi aloittaa, vaikka läpivientien suunnitteluni on vielä kesken.

Paperin kiristys ja niittaaminen onnistuu kahdelta tekijältä, mutta vaneri on niin painavaa, että jos sitä ei halua paloitella pienemmäksi, työhön tarvitaan useammat kädet - välillä jalkoja ja päätäkin.

Ilman naulapyssyä olisi elo raskasta.

Suunnitelmissa kaikki ilmanvaihtokanavat menevät katolla yhteen isoon räätälöityyn IV-piippuun. Tällöin ne veisivät parvelta vähän tilaa, vain noin puoli neliötä, mikä on esteettisesti ja parven käytön puolesta hieno ajatus. Kanavien asentamisen kannalta se on hankalaa, sillä painovoimaisessa ilmanvaihdossa vaakasuorien vetojen osuus saa olla korkeintaan 10 % koko hormin korkeudesta. En myöskään löydä peltiseppää, joka suostuisi tekemään tällaisen piipun.

Makuuhuoneen valinnaista poistoputkea ei täällä tarvita, sillä makuuhuoneessa ei ole kiinteää ovea, kun ei ole omaa lämmitystäkään. Jäteilma poistuu oviaukosta keittiön yleispoiston kautta ulos. Makuuhuoneesta olisikin mahdotonta päästä alle 45 cm vaakasuoraan vetoon ja on se vaikeaa kylpyhuoneen tapauksessakin. 160-millisiä yleispoistoja on siis vain keittiössä ja kylpyhuoneessa, lisäksi keittiöstä nousee pienempi liesituulettimen putki.

Vastaavan mestarin kanssa olemme molemmat päätyneet samaan vaihtoehtoiseen ratkaisuun: Kaikki kolme putkea menevät katosta läpi omissa peltiriveissään. Näiden kapea, pitkulainen kotelo vie enemmän parven korkeaa tilaa, mutta koska painovoimaisessa ilmanvaihdossa sallitaan 45 asteen nousukulma ja jopa kolme suunnanvaihtoa, putket saa pois ikkunan edestä. Niiden taakse tulee muodostumaan jonkinlainen hämärä soppi. Ennen kaikkea olen viikkojen vatvomisen ja oppaiden pänttäämisen jälkeen aivan valmis kiipeämään katolle.

Kierresaumaputkien lisäksi katon läpi viedään vielä harmaavesiviemärin tuuletus takaseinän viertä. Parin vuoden takaista muoviputkea löytyy heinikosta metritolkulla.

Katolle tulevat pyöreät läpivientitiivisteet, ei siis valmiita Vilpen tai Meltexin peltikatolle optimoituja komponentteja. Mielenkiinnolla jään odottamaan, joudunko vielä palkkaamaan peltisepän IV-piippuja pakertamaan, vai millaista ratkaisua mestari niihin tarjoaa.

Putkien eristämisen ja asennuksen jälkeen voi kiinnittää loput vanerilevyt. Vaikka niissä onkin merkkiviivoja ja tahroja, olisivat ne sellaisenaan kelpo sisäkatto. Valitettavasti niiden päälle täytyy naulata vielä tiheä ristikoolaus tuumaisesta laudasta, jälleen yksi lisäjäykiste. 

Eristeeksi olen valinnut sahateollisuuden sivuvirroista valmistettavan Huntonin villan. Toinen erinomainen vaihtoehto olisi Ehta, puhdas puupuru, mutta etenkin ontelopuhalluksessa Huntonin pumpulista on enemmän kokemusta. 

Vanerin takia eristys on tarkoitus tehdä niin, että jokaisen ristikkovälin vaakasuoran osan aukosta puhalletaan ensin molemmat lappeet, jonka jälkeen aukko peitetään vanerilla.

Tämä toistetaan joitakin kertoja, jonka jälkeen keskiosan voi täyttää muutama väli kerrallaan. Tätä varten olen poistanut kaikki sen sivuttaiskoteloinnit, jotka tuli laitettua ennen suunnitelman tarkennusta.

Puhaltaja on kuitenkin niin ketterä, että hän mahtuu ryömimään putken kanssa keskivanerien päälle eli niitä voikin asentaa monta kerrallaan, mikä nopeuttaa työtä entisestään.

Koko operaatioon menee vain 1,5 tuntia.

Aina ei ole ollut näin, mutta tämän laskun maksan ilolla.

Multalahja muhkea ja ostettu savi säkissä

 

Millimetrimitan mielenterveydelliset vaikutukset lientyvät olkiseinien ulkopuolisissa aktiviteeteissa. Vanhalla asuinpaikalla niitä ei voisikaan vältellä, sillä rehevässä multasavimaassa viihtyvät viheliäisten vieraslajien lisäksi myös tarpeettoman hyvävointiset vuohenputki, nokkonen ja vadelmanvarret. Kaikki hyötykasveja ja oikein terveellistä syötävää, mutta ei.

Lisäksi, etenkin jos haluaa istuttaa puuvartisia kasveja, se on syytä tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jos aikoo ehtiä niistä iloitsemaan. Tässä tulee aina myös tappioita, mutta puutarhanhoidossa se on vääjäämätöntä. Edelliskesänä 'parhaalle paikalle ja turvaan kaikelta' istutettu luumupuu jäi hakkuuaukon viereltä kaatuneen ison koivun alle. Syksyllä -21 istutetut omenapuu, kolme ruusupensasta ja pari köynnöstä jäivät ylimääräisen sepelihiekan alle paikassa, joka ei sille kuulunut.

Mutta yhden säästyneen kärhön tuottama esteettinen mielihyvä korvaa kaiken vaivannäön.

Kesän ehdoton kohokohta eletään jo alkukesästä, kun taitava ja työteliäs traktorikuski tuo ilmaisen puutarhamultakuorman puutarhakaupungista, vanhalta asuinseudultani.

Aina on syytä miettiä läpi mahdolliset riskit, mitä kaivuumaihin voi liittyä. Täytyy varautua siihen, että seassa saapuu rikkakasvien siemeniä ja juurenpaloja. Pahimmillaan mukana matkustavat tuhoeläimet, kuten espanjansiruetana tai kotilot. Tästä kuormasta löytyy tervetullut tuliainen, villiviiniköynnös, jonka paloittelen pariin termoruukkuun tekeytymään. Köynnöksistä saa paljon nopeammin näkösuojaa kuin puuvartisista kasveista, vaikka Suomen oloihin ei vielä ole löytynyt ikivihreää köynnöstä - sellaista, joka talvehtisi ilman lumi- tai muuta suojaa.

Vastoin odotuksia yläpohjan ylä- ja sivukotelointi on tosiaan lähes valmis. Seuraavana työjonossa olisi kierresaumaputkien eristys ja läpivienti katosta. Läpiviennit on kuitenkin tarkoitus tehdä yhdessä vastaavan mestarin kanssa. Vapaata hetkeä odotellessa voi kuitenkin vaihtaa maalajista toiseen eli koko hankkeen alkuperäiseen ja tärkeimpään moottoriin, saveen.

EcoCoconin toimitukseen kuuluvat sisäseinän savirappausmateriaalit eli karkeampi pohjalaasti ja kolmannen eli pintakerroksen sävytetty, valkoinen hienolaasti. Kuormaani kuitenkin mahtui vain osa pintalaastisäkeistä.

Talon ulkopuolisia täyttöjä varten tilatun täytesepelin eli sepelihiekan määrä karkasi täysin käsistä ja sitä on yllin kyllin paikoissa, joissa siitä on vain haittaa. Savilaastiin tulee savitilavuusyksikköä kohti 3-4-kertainen määrä hiekkaa, joten kannattaa hankkia vain puhdasta savijauhoa. Tokihan savea löytyisi omasta takaa aivan riittävästi ja olen nähnyt hienoja esimerkkejä, joissa tontilta kaivetun saven kuoppaan on syntynyt lampi. Sellainen tännekin sopisi. Saven kaivaminen lapiolla veisi kuitenkin pitkään ja konevuokra syö äkkiä kustannussäästön.

Suomalaista Seppälän savijauhoa voi ostaa Tiileriltä Tarvasjoelta. Toisin kuin EcoCoconin toimitukseen kuuluva kauniin punertava virolainen savi se on tutun harmaata, mikä tosin vaikuttaa olevan useimpien suomalaisten lempiväri. 

Jauhon ulkonäöllä ei ole väliä, sillä ensimmäiset kaksi kerrosta eivät jää näkyviin ja pintakerrokseen tulevaa rappausta voi sävyttää luonnosta peräisin olevilla pigmenteillä, kuten okralla tai venetsianpunaisella.

Hellepäivänä laiskottaa, joten Skodan keula suunnataan kohti Tarvasjokea. 250 kg riittää hyvin koerappaukseen.

Sydänkesällä kaverilleni sattuu joutilasta aikaa, mikä on savirappauksen kannalta loistojuttu. Raskaan laastin tekemiseen kuluu aikaa, vaikka siinä on kyse vain kolmen ainesosan vispilöinnistä. Tehokkaimmaksi työnjaoksi osoittautuu se, että yksi keskittyy rappaamiseen ja toinen laastin tekemiseen ja lappamiseen vateihin ja sankkoihin. Telineen päälle ei mahdu isoja astioita. Välillä saamme mukaan myös kolmannen apurin, jolloin toinen ehtii rappaamaan seinän alaosaa. Noin tuhat kiloa kuiva-ainetta riittää olohuoneen alueen tartuntakerrokseen. Hieman ehdimme kokeilemaan myös toisen kerroksen ja siihen tulevan juuttikankaan rappaamista, mutta sattuu muutama todella kuuma päivä ja laasti kuivuu turhan nopeasti. Seuraavaan kokeiluun täytyy hankkia tehokkaampi sumutusväline.

Rappauskoe on kuitenkin kokonaisuutena varsin onnistunut, joten tilaan 1000 kg:n suursäkin, joka takuulla kattaa kaikki loput rappaustarpeet. Savi on edullista, kuljetus kallista - kuten alkuperäisessä tilauksessakin.

Sisätilat saveentuvat vauhdilla ja taskut ja kengät täyttyvät savihiekkasekoituksesta. Tästä saa lisäpotkua uusia raksakuisti taukopaikaksi. Joutilaat lahomökin vuorilaudat pääsevät esittämään pitkospuita - joilla jonain päivänä täällä astellaan.

Kun mitta on rajana

Tavaksi tullut vappuviikon raksakauden kick off. Takana toinen tavallista pidempi ja kylmempi talvi ja viiden kuukauden mittainen talvitauko, jonka aikana rannekanavat eivät enempää ahtautuneet.

Hienona suunnitelmana on saada touko-kesäkuun aikana vino yläpohja koteloitua, jolloin ontelopuhalluksen voisi tehdä jo enemmän kesempänä kuin syksympänä. Tähän on varattu kolme lomaviikkoa ja osa viikonlopuista.

Silloin tällöin talven aikana ilmennyt ärsytys maisemattomasta parvesta täytyy vaan puistella pois, sillä muuten ei tällaista kotelointi- ja tilkkimisurakkaa jaksa aloittaa.

Ekotaloissa suositaan perinnerakentamisesta tuttua korkeaa kylmää vinttiä vaakasuoran sisäkaton yllä. Painovoimaiselle ilmanvaihdolle tämä on tietenkin toimivin malli ja lisäksi sellaisessa pääsee helposti tarkistamaan yläpohjan kunnon ja mahdolliset vuotokohdat. 

Tässä pikkutalossa konesaumattu peltikatto vaihtui polkupeltiin jo pelkästään resurssi- ja aikataulusyistä, joten pellin ja korotusriman alle tuli muovinen aluskate. Sen etuna on, että vinosta sisäkatosta seuraava huonompi tuulettuvuus ja heikot kunnontarkkailumahdollisuudet eivät valvota ihan joka yö.

Turha on kuitenkaan kaunistella sitä fysikaalis-kemiallista tosiasiaa, että kun tämä talo aikanaan lahoaa, vajoaa, unohtuu ja lakkaa olemasta, sienten ja sammalen keskeltä pilkistää muovinen peitto seuranaan noin viisisataa kulmarautaa.

Paksuista seinistä ja maltillisesta pinta-alasta huolimatta olkielementtitalon kattorakenteeseen tarvitaan useita lisäjäykisteitä. Jämäkät vinolautatuet lävistävät aina neljäsosakaton kerrallaan. 

Eristekotelon yläosaan tulee Huntonin tuulensuojalevyä, jossa on bitumikerros valmiina. Tuulensuojalevy kiinnittyy 48x48-rimoihin. Rimat kiinnitetään kattoristikoiden sivuille juuri sen verran vinotukien yläpuolelle, että tuulensuojalevyn saa pujotettua niiden väliin. Oikea työjärjestys vaatii hieman suunnittelua, jotta ei suotta tarvitse paloitella levyjä. Tuulensuojalevyn alapuolelle jää millilleen puoli metriä eristetilaa, paitsi vaakasuoran ja vinon osuuden taitekohdassa, jossa sitä on hieman enemmän.

Kattoristikoiden teoreettinen väli voisi olla k600 eli ristikon keskeltä toiseen 600 mm. Tämän talon tapauksessa ei ole yhtään tällaista väliä, vaan ne vaihtelevat 375 ja 740 millin välillä, suurin osa on 560-645 mm. Tuulensuojalevy täytyy joka tapauksessa tukea 1200 mm:n välein laudoilla, joten 1200x2700-kokoinen levy kannattaa leikata poikittaissuunnassa. Jotta levyistä ei jäisi hyödyttömiä kapeita soiroja, eikä varsinkaan tarvitsisi käyttää ylimääräistä levyä, kannattaa vähän laskea ja optimoida. Vaiva ei ole suuren suuri.

Lisäksi ristikoiden väli räystäältä harjalle vaihtelee 10-20 mm. Jos muutos olisi lineaarinen, sen pystyisi huomioimaan leikkaamalla palat hieman puolisuunnikkaan muotoiseksi. Parin välin tapauksessa levein kohta on kuitenkin jossain puolivälin paikkeilla, sillä ristikot ovat hieman kippurassa. Täytyy tyytyä siihen, että levyt saa suurimmaksi osaksi puskuun ristikoiden väliin niin, että toiselle puolelle jää juuri sopiva lovi seuraavaa vaihetta eli ristikoiden sivukotelointia varten. Napakka sovite on tarpeen, jos operoi vain kahdella kädellä ja seisoo molemmilla jaloilla, mikä tikkailla on lähes pakollista. Kovalevy on painavampaa, minkä huomaa varsinkin lähes kolmemetrisillä suikaleilla.

Vinojäykisteiden kiinnityslautojen kohdalla tuulensuojalevyä täytyy loveta ja luottaa siihen, ettei raoista pääse ilma vuotamaan niin, että kevyinkään eriste sitä millään tavalla huomaisi.

Loveamista joutuu harjoittamaan myös vaakasuoran osuuden kohdalla ristikoiden takia, mutta siinä tilkelautojen tarkalla mitoituksella raot saa lähes ilmatiiviiksi.

Ne löytyvät kyllä tuulisella säällä. Höyhenkoe myös varmistaa, että noin 150 mm korkea tuuletusväli aluskatteen ja koteloinnin välillä toimii hyvin edes silloin, eikä räystäitä ole vahingossa tukkinut esim. Tyvek-kankaalla.

Sivukoteloinnissa hankalinta on pitkien suikaleiden saaminen paikalleen varsinkin tikkailla seisoessa. Jos niille jätetty lovi on onnistunut, kovalevyn saa työnnettyä sinne niin, että ehtii tekemään toisen pään kiinnityksen, ennen kuin toinen pää tipahtaa alas. Tässä vaiheessa viimeistään kostautuu pienikin epätarkkuus. Onneksi suurin osa napsahtelee paikoilleen, vinkuroita välejä lukuunottamatta.

Ilman hyvä virtaus räystäältä harjalle on erityisen tärkeää nyt, kun on ilmeistä, ettei päätykolmioihin piirretty 200 mm tuuletusaukko onnistu millään järjellisellä menetelmällä. Kyseiset päätykolmiot koostuvat lähes pelkästään kattoristikosta ja elementtien tukiristikosta, jotka ovat kantavia rakenteita. Katolle täytyy siis asentaa harjapeltituulettimia mieluummin enemmän kuin vähemmän.

Parven ulkopuolinen osa eli noin puolet kattopinta-alasta on oikeastaan helpompi työstää, sillä siellä ei tarvitse tikkaita. Työtelineen saa rakennettua kakkosnelosista poikittaispalkkien ja ikkunoiden yläpuolisen tukilankun päälle ruuvaamalla. Tämä on ensimmäinen ja ainoa kerta, kun en tunne inhoa kyseisiä palkkeja kohtaan. Räystäiden läheisyyteen yltää hyvin telineeltä. Raja-alueella turvavaljaat ovat joskus ihan terveellinen lisävaruste.

Tänä kesänä koko juhannus kuluu työmaalla. Olen kiirehtinyt taloon kattotikkaiden ja -sillan asennuksen, jotta läpiviennit olisi mukava leikata ja asentaa. Katolla keskikesän maisemat ovat kohdillaan.

Vaan tilit tasataan kerran - ja toisenkin

Tilitrilogian kolmannessa osassa käyn läpi tärkeimmät materiaalikulut teemoittain.

Näiden lisäksi on tarvittu ainakin muutaman satasen edestä esim. uretaanivaahtoa, muovikiiloja, työkalujen varaosia kuten ruuvauskärkiä, kaasupatruunoita ja vastaavia tarvikkeita. 

Koska raskaimpia kuormia lukuunottamatta tarvikkeet on kuskattu omalla pakulla tai rakentajan peräkärryllä, lisäksi on tullut polttoainekuluja, jotka kuitenkin ovat hyvin maltillisia näillä etäisyyksillä.

Katto  ~11500 

• Kattopellit, kiinnikkeet ja kourut 5000
• Aluskate 200
• Eristelevyt räystään kohdalle 300
• 25 mm tuulensuojalevy räystään kohdalle 500
• Yläjuoksupuut 420
• Kattoristikot 13 kpl 5000 (nämä mainittu jo aiemmin)

Perustukset ja rossipohjan kehikko ~11500 

• Routasuojausstyroksit (perustus, putkien suojaus) 2100
• Betonikuormat 1310+930
• 250 mm pilariharkot 800
• Harjateräkset 1000
• Kierretangot 200
• Hakaset taivutettuina 270
• Muottilauta 500
• Tyvek-kangas 160
• Eristelevyt alajuoksun sisään ja kuitulevy päälle 400
• Rossipohjan palkit 4000 (nämä mainittu jo aiemmin)

Puutavara ~9000 

• Sisäpuolen 115x225 poikittaispalkit, kuistin tukipalkki ja -pilarit ja kestopuu 2000
• Limivuorilauta 145 mm 2500+60
• Ristikoolaus 800
• Lattian päällystelauta, elementtien tukikakkosneloset 500
• Räystäs-, otsa- ja nurkkalaudat 1000
• Parven tukirakenteet: pilarit, tukipalkit, lattiapalkit, väliseinien tukipuut 1050
• Lisävaneri seinien tasaamiseen 400
• Apupuuta saatu myös puretusta mökistä

Kulmaraudat, ruuvit, naulat 1900

• Elementtien kiinnitykseen tarvittavat pitkät ruuvit kuuluvat toimitukseen
• Osa vielä käyttämättä ja lisää tarvitaan

Putket, muhvit, kaapelit 1000

Ikkunapellit ja smyygilauta 350

Suojamuovit, pressut, teipit, elementtien esiasennuksen suojamateriaalit 800

Telineet ja tikkaat 500

Työkalu- ja telinevuokrat 1000

Kattotuolien nosto 540

Nosturiauto elementtien pystytykseen 5200 (mainittu myös aiemmin)