Kesäkuun -21 lopulla oli viimein pyörät alla ja kuusi verkkorullaa ja kymmeniä kiloja rakenneterästä tavaratilassa. Viikkokausien helteessä aidanteko eteni kuitenkin vain pieninä pätkinä lähinnä satunnaisella rajapuuston alaoksien raivaamisella. Vielä vähemmän taukoamattomassa tropiikissa maistui vanhan mökin tyhjentäminen, jonka olin kyllä myös merkinnyt kesän hommiksi aikatauluuni.
Naapuritontin lato kuumassa kesäillassa
Vaskitsallakin lienee jano
Syyskuun saapuessa takaraivon tykytys pakotti ryhdistäytymään aidan suhteen. Parina sunnuntaina sain tähän apua, niin homma nopeutui huomattavasti.
Tienoon tyyppilaji pähkinäpensas ilahdutti myös alkusyksyn keveästi kellertyneellä olemuksellaan.
Syyskuun merkittävin saavutus oli kuitenkin välttämätön, mutta harmittava puunkaato-operaatio: neljä isoa koivua kasvoi täsmälleen siinä, mihin uusi talo olisi tarkoitus pystyttää, joten niitä ei mitenkään voinut säästää. Myös puoli metriä paksu kuusi, joka kasvoi lähes kiinni vanhassa mökissä, joutui sahan hampaisiin.
Metsurihommissa kokeneempi kaverini pisti puut nurin McCullough 450 -moottorisahalla, jonka olin saanut hankittua talven aikana.
Sähkösaha ei vielä tullut kyseeseen - varsinkaan, kun sähköliittymän tilaaminen osoittautui melko pitkäksi projektiksi. Ketjuja joutui vaihtamaan melko tiuhaan, kun puissa oli tietenkin nauloja tai välillä unohtui kiristää ketju. 32 cm pitkä terä oli varsin riittävä ja saha näppärä käyttää ja huoltaa; ainoastaan paksun kuusen kanssa joutui taiteilemaan enemmän, koska se olisi vaatinut hieman järeämmät varusteet.
Puissa riitti paloiteltavaa loppusyksylle ja vielä seuraavaan kevääseenkin. Koivupöllit ja puolet kuusesta lahjoitin paikalliselle perinnesaunalle, sillä oma liiterini oli jo täynnä.
