Maasta tullut ja seiniksi tuleva

Viidennen kesän viihteenä oli rappaaminen - tavoite valmistumiseen heinäkuuhun mennessä parin-kolmen lomaviikon ja viikonloppujen aikana.

Rakentajalle suopean leudon talven jälkeen kevät oli kostea ja kylmä, mistä ei seuraa rappauksen kannalta parasta sisäilmastoa. Laastin kuivumista voi vauhdittaa rakennuskuivaimella tai toholla, mutta ratkaisuyritys oli kuitenkin avata kaikki ikkunat ja karmiventtiilit läpivedon luomiseksi. Erään pidemmän poissaolon aikana parven ikkuna oli paiskautunut kiinni ja ilmankosteus noussut yli 90 prosenttiin. Tästä viisastuneena myös ovi pysyi pönkättynä auki pitkälle syksyyn. Poistoputket olivat vielä muovin alla piilossa, sillä niistä puuttuivat hatut ja yhden sauman tiiviste oli talvella vähän vuotanut. Näistä joku olisi kannattanut ottaa käyttöön ilmanvaihdon varmistamiseksi.

Kuten aiempina vuosinakin, vappuviikolla työt pääsivät kunnolla käyntiin, vaikka edelliskeväiden lämpöä ei nyt suotukaan. Olkielementti toimii eristeenä molempiin suuntiin, sisällä oli vähintään viisi astetta viileämpää kuin ulkona eli juomatauoilla kuisti kutsui, vaikka rapatessakin lämpeni.

Olkiseiniin ja makuuhuoneen väliseiniin tulee yhteensä kolme kerrosta peruslaastia, joka sekoitetaan Tarvasjoen savijauhosta, hiekasta ja vedestä. Tässä tapauksessa laastin onnistunut koostumus oli reilu ämpärillinen savijauhoa, neljä ja puoli hiekkaa ja vajaa ämpärillinen vettä. Veden määrä hieman vaihteli, mutta tavoite oli jonkinlainen puuron ja vellin välimuoto. 90 litran paljuun mahtuu kaksi tällaista satsia, jolloin palju on lähes piripintaan täynnä eli vielä vispilöitävissä. Itse sekoittaminen on kuitenkin pienin osuus työstä, enemmän aikaa kuluu esimerkiksi hiekan sihtaamiseen. Tehokkaan, mutta varsin raskaan rupeaman aikana pystyy rappaamaan kaksi paljullista, johon kuluu ilman taukoja noin kuusi tuntia. Parina päivänä sain kaverin avuksi, mikä tietenkin lyhensi työpäivän pituutta.

Osaan laastista lisäsin lautojen sahauksesta syntynyttä hienoa sahanpurua ja puukuitulevyistä irronnutta pientä silppua. Ainoastaan loppukesän parven rappaukseen lisäsin olkisilppua, jota tuli raitisilmaventtiilien reikien tekemisestä. Tällä konstilla sai hieman paksumman koostumuksen, kun kiinnostus hommaan oli jo nollissa, eikä parvella enää jaksanut taistella juuttiverkon kanssa.

Osassa olohuonetta oli jo edellisenä kesänä tehty yksi savikerros oljen päälle. Se oli rutikuiva ja halkeillut, joten kostutin pintaa sumuttamalla. En kuitenkaan huomannut mitään erityistä vaikutusta, löysä puuro levittyi yhtä hyvin tai huonosti möykkyiseen pintaan.

Olkielementtitoimituksen mukana olin saanut 16 säkkiä valkoista hienolaastia 0,5 mm maksimiraekoolla, joten se kannatti käyttää olohuoneen korkeaan tilaan ja parvelle. Makuuhuoneeseen halusin kuitenkin tumman, rouhean kivimäisen pinnan, joten sekoitin peruslaastiin rautaoksidia ja se toimi jopa odotettua paremmin. Koska se oli erittäin riittoisaa, käytin sitä myös olohuoneen puolella piristykseksi, vaikka se jäikin pintalaastin alle näkymättömiin. Makuuhuoneen seiniin tuli vain kolme kerrosta peruslaastia, toisen ja kolmannen kerroksen väliin juuttiverkko. 

Kolmas kerros toimisi muuallakin sellaisenaan tai maalattuna oikein hyvin, jos hienolaasti olisi sattunut jäämään tien päälle, kuten peruslaastille kävi.

Toukokuun alkupuolella myös sähkötyöt potkaistiin käyntiin asentajan kanssa koleassa kuuden asteen lämpötilassa. Päivän aikana saatiin vedettyä piiloon jäävät johdot parven palkkien läpi porattuihin reikiin ja lisäksi keittiöön ja kylpyhuoneeseen. Suurin osa posliinisista pistorasioista ja valokytkimistä on pinta-asennettavia ja niille viedään jakorasialta perinteinen punosjohto. Piiloon jäävät johdot ja komponentit ovat kuitenkin tavanomaista rautakauppatavaraa.

Kahden kuukauden ylioptimismi toteutui jälleen, mutta kesäkuun lopulla oli kuitenkin makuuhuone valmis ja olohuoneessa ensimmäinen pintalaastikerros työn alla.

Olohuoneen ja parven seiniin tuli paikasta riippuen kerros tai pari valkoista marmorihiekkalaastia. Sileä laasti on kuin painavaa kermavaahtoa, mikä oli mukavaa vaihtelua harmaavoittoiseen kesään.

Rappausten lisäksi kesän tärkeimpiin töihin kuuluivat luonnollisesti pihatyöt, joista kiireellisimpänä sorapolkujen teko tärkeisiin paikkoihin pääsemiseksi, sekä rehevän kasvillisuuden niittämistä ja kitkemistä varten. Ylimääräistä 0-64-mursketta pihassa piisaa - suoraan maisemaikkunoiden edessä 30-40 cm syvyyteen, missä sijaitsee poistettava, muovia sisältävä ja juurien kasvua haittaava katekangas.

Pähkäilyn päätteeksi sisäkattoon valikoituivat neliskanttiset ohuet koivuvanerit. Yleensä verhoiluun suositellaan vähintään 9 mm vaneria, mutta se olisi pitänyt paloitella melko pieneksi, jotta sen olisi saanut kiinni edes kahden kädellisen voimin. Valituissa paloissakin meni neljä työpäivää, vaikka parina päivänä sain kaverinkin kädet, jalat ja pään avuksi. Yksin työskennellessä nuoruuden joogaopinnot tulivat käyttöön. Korkea ilmankosteus aiheutti lisää päänvaivaa ja osaan saumoista täytyi ruuvata peitelista jos toinenkin.

Keittiön kaapistot noudin ilmaiseksi naapurustosta ja käyttämätön, mutta toiselle vääränkokoinen tiskipöytäkin irtosi muutamalla kympillä. Vanerien hukkapalat hyödynsin keittiössä ja muuallakin.

Olkiseinissä on kolme 160 mm putkea tuloilmalle. Aukothan olisi kannattanut tehdä syksyllä -22 ennen ulkovuorausta, muttei vain ollut aikaa. Tällaisia tehdään tyypillisesti moottorisahalla tai pitkäteräisellä kuppiporalla, joka täytyy vuokrata ja joka tarvitsee yleensä erillisen telineen. Hieman työläs, mutta halpa tapa on käyttää puukkosahaa ja 300 mm pitkää terää, sillä sitä mukaa kuin reikä etenee, puukkosaha mahtuu sisään. Jotta paikka kuitenkin näkyisi tarkasti myös ulkoseinän lautavuorauksessa, hankin 530 mm pitkän puuporanterän, joka juuri ylsi oljen sisäpinnasta ulkoilmaan, hieman olkea kaivamalla. Tärkein työkalu on kuitenkin käsi, sillä puukkosaha silppuaa oljen ja sitä pitää kaapia pois reiästä sitä mukaa, kun silppua syntyy. Yhden reiän tekemiseen meni kolmisen varttia eli vain kolmen reiän tapauksessa tämä oli ihan kelpo menetelmä. Kuppiporan vuokraamiseen ja asentamiseen menisi kauemmin. Valmiin reiän tilavuus on yhdeksän litraa eli vajaa ämpärillinen. Olkisilppua syntyi jätesäkillinen eli tiiviisti se on pakattu elementtiin.

Välipalahommia rappaukselle tarjosi myös posliinisten komponenttien rälläköinti. Muutamaan paikkaan tulee kaksi pistorasiaa peräkkäin, jolloin toiseen täytyy tehdä toinen johtoaukko, sillä sellaisia ei saa valmiina. Lisähommaa tuli siitä, että olin epähuomiossa keväällä tilannut osan valokatkaisijoista ilman johtoaukkoa - enpä osannut ajatella, että joku sellaisiakin tarvitsee - ja jälleen sai rälläkkä laulaa. Halpiskone ja tavallinen kivilaikka toimivat kuitenkin oikein hyvin. Tarkkuutta vaatii komponentin asentaminen ruuvipuristimeen niin, että se pysyy paikoillaan, muttei halkea. Vaikka sähkösuunnitelmassani komponenttien määrä on minimaalinen, hintaa barcelonalaisille kertyi pari tonnia. 

Vihoviimeinen rappaushomma odotti maisemaikkunoiden yläpuolella, kun pystyin vihdoin purkamaan kakkosnelostelineen. Samalla syyskuu vaihtui lokakuuksi.

Rappaamista en jää kaipaamaan, ei tukkani, naamani, eivätkä yläraajanikaan.

Kurkiauroja katsellessa uupuvat ulkohommat alkoivat viipyillä mielessä, joten lähdin selvittämään katolla majailevien poistoputkien suojaratkaisua. Onnekkaasti satunnaisesti hommia tekevä kokenut peltiseppä suostui valmistamaan tötteröt ja piipunhatut, johon meni 3,5 työpäivää. Hintaa näille tuli yli tonnin enemmän kuin mitä tehdasvalmisteiset muoviosat olisivat kustantaneet, mutta ovathan ne kätevä keskustelun avaus mahdollisissa tupareissa vuonna 2026.