Elävät ja kuolleet puut

Lupahakemuksen valmistelu oli työläs ja monivaiheinen, välilllä epävarmasti ja takellellen etenevä osa rakennushanketta. Vihdoin nappulaa oli painettu.

Tonttiostosta pohtiessa karttaotteet ja lähiympäristössä jaloittelu kertoivat lähellä olevan talousmetsiä - osa jo kymmeniä vuosia vanhoja - jolloin niiden aika usein lähestyy hieman nopeammin kuin kansallispuiston laajentamisaikeiden. Kirjanpainajien töitäkin oli jo näkynyt satunnaisesti varsinkin aukkojen laidoilla ja muilla paahteisilla paikoilla.

Ei ole juurikaan ristiriitaisempaa aistimusta kuin vastakaadetun puun eteerinen tuoksu. Se kuului yhdessä moottorisahan murinan kanssa talviseen elämysmaailmaan eteläsavolaisten puupeltojen keskellä. Se on myös yleensä ensimmäinen asia, josta tuntee tuoreen hakkuuaukon läheisyyden. 

Lokakuun lopulla tämä tuttu tuoksu leijaili vastaan saapuessamme tontillemme pimeän jo laskeuduttua. Läntisen taivaankajon kelmeydessä lähdimme seuraamaan tuttua polkua. Hetken päästä jaloissa tuntui irto-oksia ja sitten isompiakin puunkappaleita. Viereistä metsää ei enää ollut.

Kuuset menivät, mutta haavat jäivät.

Haapa on ekosysteemin kannalta yksi arvokkaimpia puulajeja niin elävänä kuin kuolleena.

Läheinen hakkuu muuttaa tontin olosuhteita, sekä valoisuudessa, että tuulisuudessa. Luonnontilaisessa sekametsässä on nipin napin pystyssä pysyviä lahoavia puita, jotka meidän tontilla jäävät arvokkaaksi kasvualustaksi lukemattomille eliölajeille.

Valitettavasti lisäksi tulee menetyksiä myös hyväkuntoisissa puuyksilöissä, jotka eivät vain ole tottuneet tuuliin kasvaessaan toisten suojissa.

Ajatukset vaihtoon

Loppukeväästä -21 olen lähettänyt pikkutalon piirustuksia ja speksiäni niille pääsuunnittelijakandidaateille, jotka ovat väläyttäneet mahdollisuutta ryhtyä työhön jossain mahdollisessa lähitulevaisuudessa. Kesän lähestyessä he eivät kuitenkaan ehdi palaamaan asiaan, kalenterit ovat niin täysiä. Jotkut kieltäytyvät pitkän etäisyyden vuoksi: tunnin ajomatka suuntaansa on ainakin ehdoton yläraja, monilla jo selvästi lyhyempi.

Pakuilmoituksia ja mahdollisia työmaakoppeja, asuntovaunuja ja siirrettäviä saunoja mainostavia sivustoja selaillessani alan lueskelemaan myös erityisesti ekorakentamiseen liittyviä tekstejä; opinnäytetöitä ja esimerkiksi olki- ja savirakentamista esitteleviä sivustoja ja blogeja.

• Kotisivu - Savirakentajat
• Savi- ja olkipaalirakentaminen (saviry.fi)
• ESBG 2019 | ESBA (strawbuilding.eu)
• Oljesta talo ja seiniin savea - Olkilinna
• Luomurakentaminen Archives - Iso-orvokkiniitty
• Olkirakenteinen kupolimuotoinen pientalo - Theseus
• Suomalaisen olkirakentamisen historia – perinteisistä olkikatoista moderniin elementtirakentamiseen (aalto.fi)

Lisäksi kiinnostavia blogeja löytyy somesta, esim. Kirsi Salon Onnellisten kylän talo Juvalla ja Mitä kuuluu Villa Sukka Degerbyssä.

Hakuosumiin sattuu myös olkipuuelementtejä valmistava yritys EcoCocon, jolla on myös suomenkielistä materiaalia. Verkkosivulta löytyy lomake, jolla voi lähettää rakennuksen piirustukset yhteyshenkilölle ja hän laskee niiden perusteella arvion materiaalimääristä, josta saa jo kohtalaisen hyvän kustannusarvion. Saan vastauksen nopeasti ja kustannusarvio olkipuuelementeille, ulkopintaan tulevalle tyvek-kankaalle ja 60 mm puukuitulevylle, sisäseinään rapattavalle savelle, sekä kiinnikkeille on luokkaa 25 k€. 

Home | EcoCocon

Tässä vaiheessa on alkanut vaivata hirren huonohko lämmöneristys yhdistettynä siihen syvällisen itsetutkiskelun tulokseen, että minulle kohtuullisen vaivan tapa rakentaa hirrestä olisi liimahirsi, esimerkiksi juuri se jättihirsikonsepti, mikä oli jo syksyllä työn alla. Jos kykyä ja intoa riittäisi, hyvälaatuista purkuhirttä olisi tarjolla vaikka tuhansiin vastaaviin pikkutaloihin, mutta rehellisesti, ilman alan kokemusta ja kontakteja - sellaisen hankkiminen, suunnitelmien teettäminen, CE-merkinnät ja muut vaatimukset näyttävät niin suurilta haasteilta, että luovun tästä tavoitteesta.

Saan EcoCoconin edustajalta yhteystietoja olkielementtitaloja suunnitelleisiin arkkitehteihin ja rakennesuunnittelijoihin. Ennen lomakautta ehdin haastatella paria, jotka lupailevat loppukesältä löytyvän aikaa hirsitalosta olkielementtitaloon -muunnokselle. Lupakuviin ei tarvita vielä kaikkia yksityiskohtia, mutta luvan hakemisessa alkaa olla jo kiire, jos haaveilee rakentamisen alkavan vuoden 2022 aikana.

Rakennuslupien käsittelyssä on sillä hetkellä 6-12 kk jono, suunnittelutarveratkaisuissa helposti toinen samanlainen. En löydä Sipoon tai Porvoon alueelta EcoCocon-elementeistä tehtyä rakennusta, mutta läntisellä Uudellamaalla niitä on, Järvenpäässä ja Espoossakin yksittäisiä. EcoCoconin eduksi on erikseen mainittava, että tekniset dokumentit, suunnittelijoiden ohjeet ja rakennusohjeet löytyvät helposti verkkosivuilta eli jos joku asia askarruttaa, niin sinne voi mennä opiskelemaan. Tieto on luuloa luotettavampaa.

Alkusyksystä arkkitehti, joka toimii myös pääsuunnittelijana alkaa työstämään muunnosta, mihin ei mene kovin kauaa. Joihinkin kohtiin haetaan vielä alustavat lausunnot rakennesuunnittelijalta: esimerkiksi keittiön ikkunaa joudutaan siirtämään ja kaventamaan parven tukipilarin takia. Vino sisäkatto epäilyttää ja osoittautuu myös myöhemmin muuten yksinkertaisen talon hankalimmaksi osaksi.

Muuten mitat pysyvät aika pitkälle samoina kuin hirsitalon piirustuksissa. Maisemaikkunoiden välituista tulee elementillä paksummat ja peittävämmät kuin hirsisistä. Kuistin portaiden vuoksi pidennetty räystäs varjostaa osan makuuhuoneen ikkunasta. Ehkä tästä hieman hienostuneempi tulisi, jos sen suunnittelisi jo alun alkaen olkielementtitaloksi, jolloin elementin ominaisuudet voisi ottaa vielä paremmin huomioon. Rakentamisen helppous on kuitenkin tärkeintä, joten estetiikasta voi tinkiä sen hyväksi.

Kerrosalassa materiaalin vaihto näkyy eniten, sillä seinän paksuus tuplaantuu. Tämä pienehkö asuinpinta-alan ja kerrosalan välinen suhde onkin toistaiseksi ainoa selkeä olkielementtien heikkous suhteessa moneen muuhun materiaaliin. Mitä isompi rakennus sen vähemmän sillä on merkitystä, mutta pikkutalossa sen kyllä huomaa - tai huomaisi ellei tontti olisi niin tilava. Erityisesti nyt alkuperäistä korkeampi parvi vaikuttaa hyvältä parannukselta.

Lokakuun alkupuolella valmistuvat pääkuvat, jotka liitän rakennuslupahakemukseen ja esittelen tonttinaapureille naapurien kuulemisen yhteydessä. Siihenkin vierähtää viikkoja, mutta lähetän lupahakemuksen 17.10.2021.

Kuuman kesän ilta

Kesäkuun -21 lopulla oli viimein pyörät alla ja kuusi verkkorullaa ja kymmeniä kiloja rakenneterästä tavaratilassa. Viikkokausien helteessä aidanteko eteni kuitenkin vain pieninä pätkinä lähinnä satunnaisella rajapuuston alaoksien raivaamisella. Vielä vähemmän taukoamattomassa tropiikissa maistui vanhan mökin tyhjentäminen, jonka olin kyllä myös merkinnyt kesän hommiksi aikatauluuni.

    Naapuritontin lato kuumassa kesäillassa

    Vaskitsallakin lienee jano

Syyskuun saapuessa takaraivon tykytys pakotti ryhdistäytymään aidan suhteen. Parina sunnuntaina sain tähän apua, niin homma nopeutui huomattavasti.

    

Tienoon tyyppilaji pähkinäpensas ilahdutti myös alkusyksyn keveästi kellertyneellä olemuksellaan.

Syyskuun merkittävin saavutus oli kuitenkin välttämätön, mutta harmittava puunkaato-operaatio: neljä isoa koivua kasvoi täsmälleen siinä, mihin uusi talo olisi tarkoitus pystyttää, joten niitä ei mitenkään voinut säästää. Myös puoli metriä paksu kuusi, joka kasvoi lähes kiinni vanhassa mökissä, joutui sahan hampaisiin.

Metsurihommissa kokeneempi kaverini pisti puut nurin McCullough 450 -moottorisahalla, jonka olin saanut hankittua talven aikana. 

Sähkösaha ei vielä tullut kyseeseen - varsinkaan, kun sähköliittymän tilaaminen osoittautui melko pitkäksi projektiksi. Ketjuja joutui vaihtamaan melko tiuhaan, kun puissa oli tietenkin nauloja tai välillä unohtui kiristää ketju. 32 cm pitkä terä oli varsin riittävä ja saha näppärä käyttää ja huoltaa; ainoastaan paksun kuusen kanssa joutui taiteilemaan enemmän, koska se olisi vaatinut hieman järeämmät varusteet.

Puissa riitti paloiteltavaa loppusyksylle ja vielä seuraavaan kevääseenkin. Koivupöllit ja puolet kuusesta lahjoitin paikalliselle perinnesaunalle, sillä oma liiterini oli jo täynnä.

Moottorisahahommat olivat ainoita, joihin piskillä ei ollut mitään asiaa. Pääsi kuitenkin tarkistamaan laadun aina jälkikäteen.

 

Taloja paperilla

Maaliskuussa -21 löytyi viimein suunnittelija - kaukaa pohjoisesta - joka suostui viikonlopputöinään piirtämään luonnoksien ja muiden speksien mukaisen pikkutalon lupakuvat, jotta pääsisin eteenpäin rakennusluvan hakemisessa ja keskusteluissa toimittajien kanssa. 

Ensimmäinen versio talosta on optimoitu kerrosalan suhteen niin, että parvi on korkeimmillaan 160 cm eli sitä ei lasketa mukaan kerrosalaan. Samoin 280 mm paksuinen liimahirsi on varsin kompakti seinämateriaali eli kerrosalan ja asuinpinta-alan välinen suhde on hyvä. Hirren heikkoutena on tietenkin suhteellisen korkea U-arvo eli matala lämmöneristävyys. Passiivienergiatalon U-arvo saa olla korkeintaan 0,15.

Kuitenkin ihmiselle ja koiralle, joiden toivehuonelämpötila on 18 asteen paikkeilla ja jotka käyvät sisätiloissa lähinnä nukkumassa tämä on ihan pätevä materiaalivalinta. Ilmalämpöpumppu ja pikkutakka riittäisivät ihan hyvin Uudellamaalla ja poikkeuksellisen kylmän kauden sattuessa sähköpattereillakin saa lisälämpöä näin pieneen tilaan.

Tehdyillä valinnoilla on mahdollista päästä tilanteeseen, jossa asuinrakennukseltakaan ei vaadita energiatodistusta. Se maksaa kuitenkin vain muutamia satasia, joten pyydän suunnittelijaa tekemään vielä toisen version, jossa parven korkein kohta on 220 cm eli lähes kuka tahansa aikuinen pystyy seisomaan parven keskellä. Tällöin parvi on paljon monikäyttöisempi, kun siellä ei tarvitse ryömiä. Melko perinteisellä katon kaltevuudella 1:2 parvelle tulee noin 10 m2 160-220 cm korkeaa tilaa, joka lisätään kerrosalaan. Lisäksi siellä on suunnilleen saman verran matalaa tilaa, jota 30 cm korkea koira pystyy hyvin hyödyntämään.

Isoimpana myönnytyksenä luovun maisemaikkunoista, joiden yläkarmit mukailisivat katon muotoa ja tilalle tulevat tavanomaiset suorakaiteen muotoiset ikkunat. Suunnittelijan mukaan hirsirakennuksilla erikoiset ikkunamuodot ovat hankalia ja ikkunat kannattaa muutenkin valita niin, että ne saa asennettua ihmisvoimin ilman nosturia. Tällä voi säästää osan siitä lisäkulusta, jonka aiottua korkeampi parvi aiheuttaa.

Puolen hehtaarin puutarha on kuitenkin paljon tärkeämpi kuin nukkumiseen tarkoitetut sisätilat, joten lisään viikoittain päivitettävään power pointtiini myös pihasuunnitelman. Joskus rakennusvalvontakin sellaista edellyttää, tosin enemmän asemakaava-alueilla. Pääaikataulu on juuri niin optimistinen kuin tässä vaiheessa vielä pitääkin eli uskon saavani tien kunnostuksen vielä kesän tai alkusyksyn aikana. Teen myös lisää power pointteja, mm. jätevedenkäsittelysuunnitelman, jossa selvitän, että esimerkiksi Vestellin biopuhdistaja harmaille vesille kelpaa myös 1. luokan pohjavesialueelle. Tämä on oleellista, koska vedetön wc on yksi keskeisistä suunnittelukriteereistä; olisi vähän pöhköä ajeluttaa säiliöautolla saippuavettä.

Kesäkuun alussa teetän maaperätutkimuksen, joka on nykyään käytännössä pakollinen. Niihin on vain parin kuukauden jonot, tosin pyydän tarjoukset vain muutamalta firmalta eli tässäkin voisi ehkä säästää malttamalla odottaa vähän pidempään.

Maata kaivamalla saisi myös aika hyvän käsityksen noin pienestä alueesta ja ennen se onkin ollut ihan kelpo tutkimusmenetelmä - myös hirsitalon suunnittelijan mukaan. Mutta esimerkiksi rakennesuunnittelija tekee perustussuunnitelman maaperätutkimuksen perustamistapalausunnon pohjalta.

Tutkimuksen tulokset eivät yllätä, saven ja siltin alla on jotain kovaa jo melko lähellä maanpintaa. Kalliotahan on näkyvissä heti tontin rajalla. Myös pikkukaivon mataluus voi olla merkki siitä, ettei ole vaan saatu kaivettua syvemmälle, mutta selityksenä voi olla myös laiskuus tai se, ettei ole ollut tarvetta kuin pienelle määrälle vettä. Tosin vanhassa mökissä on ollut sauna.

Kesäkuun kuluessa kaivon vedenpinta laskee nopeasti, joten on selvää, ettei kahden metrin kaivolla tee mitään. Pyydän tarjouksen kaivon syventämisestä, mutta pohjatutkimuksen jälkeen porakaivo alkaa vaikuttaa ainoalta vaihtoehdolta. Saan yhden järkevän oloisen ja kohtuuhintaisen tarjouksen, mutta itse poraus jää odottamaan tien kunnostusta. Urakoitsija on huolissaan siitä, ettei neljän metrin tiekään ehkä riitä kalustolle. Siihen on kuitenkin tyydyttävä, porataanhan kaivoja saariinkin.

Vanha saunan jätevesikaivo ja mökkikaivo

Tien kunnostus on osoittautunut toiseksi pullonkaulaksi heti pääsuunnittelijan löytämisen jälkeen. Ensimmäisen kesän voi vielä nauttia tien yläpuolella kaareutuvista heleänvihreistä oksista tiedostaen niiden pysymättömyyden.

Kevään ja alkukesän työt:

• Tarjouskyselyjä tien kunnostuksesta, rengaskaivon kunnostuksesta ja porakaivon poraamisesta
• Sähköliittymän selvittelyä paikallisen siirtoyhtiön kanssa
• Maaperätutkimuksen tilaaminen ja teettäminen
• Lupakuvat, jotka auttavat pääsuunnittelijan hakemisessa ja alustavissa kustannusarvioissa sekä mahdollisten ongelmakohtien paikantamisessa
• Neuvontapyyntöjä rakennusvalvonnalta esim. varauloskäynnin vaadittu koko, sallitut ilmanvaihtomenetelmät, pohjavesialueen erityisvaatimukset

Tiet ja kulkijat

Kevät -21 on luminen purolaakson penkereellä. Tontilla sijaitsee kaksi kaivoa ja olen varannut kaivotutkimuksen sen selvittämiseksi, voisiko toisen niistä kunnostaa talousvesikaivoksi. Tutkimus on heti huhtikuun alussa ja kahlaamme puolimetrisessä lumessa tontille. Selviää, että mökkikaivo on hieman alle kahden metrin syvyinen, mutta renkaat ovat kunnossa ja teoriassa sen voisi saada hyötykäyttöön. Keväällä se on täynnä vettä ja kaivotutkija epäilee, että sen paikalla voi olla lähde. Lähteitähän lähistöllä pulppuaa, joten vaikuttaa mahdolliselta.

Maaliskuun aikana olen myös aloittanut tien kunnostuksen selvittämisen. Toimitan naapurille power pointin, jossa on kuvia tiestä ja suunnitelmia sen kunnostamisesta neljän metrin levyiseksi. Siinä ehdotetaan myös parin kuusen kaatamista, mutta se ei tietenkään saa kannatusta ja itsekin olen sitä mieltä, että nykyinen leveys riittää. Yllä olevassa kuvassa näkyvät komeat pähkinäpensaat - lehdessään oikein viehkeät vihreät kaariportit - joiden tiedän jäävän tien kunnostuksen jalkoihin, jotta kuuset voidaan säästää. 
En kuitenkaan saa juurikaan tarjouksia tien kunnostamisesta: Urakoitsijat ovat varattuja koko kesäksi tai sitten tarjous on aivan liian korkea tai vaikeaselkoinen. Myöskin paikalliset tientekijät ovat ylibuukattuja; selviää, että yksityisteiden kunnostusta joudutaan useinkin tilaamaan aika kaukaa.

Huhtikuun lopulla lumet sulavat ja tiet kuivuvat. Olen saanut auton lainaan, joten käydään välillä jatkamassa inventaariota ja retkeilemässä hienoissa lähimaastoissa. Kesän korvalla joudun palauttamaan laina-auton ja on aika alkaa etsimään raksapakua.

Juhannuksen jälkeen lunastan itselleni keskikokoisen diesel-Transitin. Matkan varrelta voi tankata biodieseliä ja pystyn pitämään keskikulutuksen seitsemässä litrassa satasella. Sillä kehtaa jo tavaroita kuljetella ja ensimmäinen hankinta onkin 300 metriä aitaverkkoa ja kuormallinen tolppamateriaaleja.

 

Tärkeimmät työt toisen puolen vuoden jakson aikana:

• Kaivotutkimus

• Tieasioiden selvittely

• Maaperätutkimus

• Raksapakun hankinta

Toiveiden talvi

Alunperin aikomus oli oikoa asumisasioissa ja tilata kokonaan sisätiloissa rakennettava minitalo. Vaihtoehtoja tuli selailtua talotehtaiden esitteistä ja hakukoneiden sattumista. Vuonna 2019 oli jo useimmilla talotehtailla mallistossaan 30-50 m2 pikkutaloja ja lisäksi löytyi hienoja esimerkkejä myös arkkitehtisuunnittelusta.

Yksi tunnetuimpia on tämä Olli Enteen Yksiö puutarhassa, muotokieleltään ja materiaalivalinnoiltaan miellyttävä rakennus:

Referenssit: Pyytie | Arkkitehti | Yksiö Puutarhassa OY | Finland (yksiopuutarhassa.fi)

Yksi näyttävimpiä löytöjä oli tämä Rudangon pikkutalo, joka sopisi esimerkiksi mäntykankaalle ja kalliolle:

 Woodplanet Oy - Rudangon pikkutalo

Pulpettikattoisia pikkutaloja löytyi mallistosta monelta talotoimittajalta. Nekään eivät olleet täysin poissuljettuja, vaikka näyttävätkin lähes poikkeuksetta autotalleilta. Suoraviivainen ja lyhyt rakennusvaihe oli kuitenkin tärkein kriteeri tuossa vaiheessa, kun tontin valinta ei vielä ollut mitenkään lukittu. 

Mutta Sipoon tontin hankittuani täytyi luopua ajatuksesta rekalla kyyditettävästä kämpästä, joka vain nostettaisiin perustuksien päälle.Vanha mökkitie kulkee lähes kokonaan naapurin mailla ja 70-luvulta peräisin olevasta lohkomiskartasta käy ilmi, että rasitetien leveys on vain neljä metriä. Vaikka se olisikin vähän leveämpi, niin kovin montaa isoa puuta tien takia tuskin haluaisikaan hävittää, sillä jokainen niistä tarvitaan suojaamaan läheisten hakkuuaukeiden tuulilta ja visuaaliselta ilmeeltä.

Täytyi siis alkaa selvittelemään seuraavaksi parasta vaihtoehtoa; edelleen mielessä se, että rakentaminen tontilla - ainakin säältä suojaan - olisi mahdollisimman ripeää. Vaihtoehtoina olivat esimerkiksi puumateriaalipohjaiset elementit. Hienoja valmismalleja löytyi esimerkiksi näiltä firmoilta:

Saaristolaistalo M1 (sunhouse.fi) (Mutta vähemmän ikkunoita)

Fregatti-mallisto | Asumiskustannuksiltaan edullinen | Kannustalo (Mutta pienemmässä koossa)

Vielä näitäkin enemmän innosti jättihirsikonsepti. Pikkutaloon ei montaa kerrosta sellaista tarvitsisi, kun runko olisi jo kasassa. Pisimmälle pääsinkin jättihirsisuunnitelman kanssa ja sain erinomaista palvelua esimerkiksi Salvokselta. Homma tyssäsi siihen, että kaikki pääsuunnittelijakandidaatit olivat ylibuukattuja koko seuraavaksi vuodeksi. Muutama heistä lupasi tutustua hankkeeseen, mutteivät kuitenkaan ehtineet siihen ennen kesän tuloa, jolloin en enää jaksanut kysellä perään ja suunnitelmatkin alkoivat elää.

Ensimmäisen talven aikana kuitenkin selkiytyi se, että avoparvellinen versio on mieluisampi kuin yksikerroksinen - kunhan parvi  vain olisi mahdollisimman avoin ja niin kevytrakenteinen kuin määräykset suinkin sallivat. Toinen piirre, johon olin valmis satsaamaan hieman minimiä enemmän, olivat suuret maisemaikkunat etuseinällä niin, että parvelta voisi katsella metsäistä näkymää.

Ensimmäisen puolen vuoden tehtävät:

• Yhteys rakennusvalvontaan suunnittelutarveratkaisun tarpeen selvittämiseksi
• Tunnusten luominen Lupapisteeseen, johon asioiden hoito keskitetty
• Suunnittelutarveratkaisun selvittelyä (neuvottiin seuraamaan Lupapolkua, mikä kyllä oli jo tullut tehtyä)
  
• Lainhuudatus
• Vanhan mökin (-84) purkuilmoitus, käsiteltiin saman tien
• Tositteita Maanmittauslaitokselta: Alkuperäinen lohkomiskartta, karttaote kiinteistöstä, pdf- ja dwg-tiedostot
• Pääsuunnittelijan etsimistä nettihaulla ja tuttujen kautta
• Kaivotutkimuksen ja tien kunnostuksen valmistelua (yhteystietoja ja tarjouskyselyitä)
• Tärkein: Power point, jossa listattu tontin tiedot, olemassa oleva infra ja irtaimisto, omat toiveet ja suunnittelukriteerit, talon suunniteltu paikka, muutamia esimerkkejä taloista (leikkaa-liimaa valmiista pohjista), riskianalyysi