Koivikko käy talviunille

Talo saatiin säältä suojaan talven ensimmäisen lumimyräkän lähestyessä.

Rakentajat asensivat kattopellit paikoilleen marraskuun alussa, limivuorilaudan ja osan ikkunoista loppukuun aikana. Joulukuulle jäivät vielä maisemaikkunoiden asennus ja telineiden purkaminen. Lumi peitti tienoon, joten keväälle jäi paljon siivousta ja lajittelua.

Vuoden viimeinen velvoite oli peitellä lattia levyillä, jotta päästäistä suuremmilla metsän asukeilla olisi ainakin hieman lisähaastetta sisään muuttamisessa.

Raksapakun akut vaipuivat horrokseen jo marraskuun t-paitakeleillä.

Toukokuussa taas tavataan.

Kahden vuoden etapilla

On kulunut kaksi vuotta siitä, kun mittailtiin maatilkkua, joka tyhjensi tilin sillä kertaa.

Näkymä on muuttunut, tosin vasta viimeisimmän puolen vuoden aikana.

Tasan vuosi sitten lähetin rakennuslupahakemuksen; ensimmäinen vuosi menee helposti taustatutkimuksiin, paperihommiin ja resurssien löytämiseen.

Kuusimetsän hakkuun jälkeen mietin lupahakemuksen perumista.

Tänään meillä on tanakka talonraakile, joka kestää sadetta ja myrskyäkin. Kolmatta vuotta kohti kokeneempana.

Tyylisyistä taloon piti tulla avoräystäät. Kattoristikoiden asennuksen nopeuttamiseksi päädyttiin rakentajien kanssa umpiräystäisiin, koska niitä varten ei tarvitse tehdä koloja ja syysmyrskyt väijyivät jo sääennusteissa.

Elementtitoimitukseen kuuluvat vanerilevyt ja teipit eivät ihan riitä. Tyvek-kangas on kaiken äherryksen jäljiltä aika repaleinen ja mittavaihtelut elementeissä täytyy tasoittaa vanerilla, jota tulee varsinkin takaseinän ja kuistin puolelle lähes kokonainen kerros.

Kun aluskate on saatu paikoilleen eli elementit ovat sateensuojassa, sisäpuolen suojamuovit täytyy poistaa nopeasti, jotta oljet pääsevät hengittämään. Olki luontaisesti säätelee hyvin kosteutta, muttei sitä kelmuttaa kannata.
Kriittisen vaiheen jälkeen voi keskittyä elementtien lopulliseen suoristamiseen ja kiinnitykseen. Osassa esiasennetuista elementeistä on vaneri vaneria vasten eli väliin jäävä pieni rako täytyy tilkkiä villanauhalla.

60 mm paksut puukuitulevyt tulisi kiinnittää valmistajan ohjeiden mukaan hakasilla. Järeä hakasnaulain löytyy esimerkiksi Sencolta, mutta hinta on viisinumeroinen ja se täytyy toistaiseksi tilata ulkomailta.

Suomessa on vielä melko vähän tarvetta tällaiselle työkalulle. Olkielementtiprojekteissa on näkynyt erilaisia ratkaisuja levyjen kiinnityksiin. Tässä talossa päädyttiin 120 mm ruuveihin ja prikkoihin, lisäksi päälle tulee tiheä ristikoolaus 32 mm laudasta. Menetelmä on varmasti hitaampi kuin hakasnaulaimen käyttö, joten toivottavasti tulevat olkirakentajat voisivat niitä vuokratakin.

Palatalo

Lokakuun ensimmäinen viikko alkoi ennustettua huonommassa säässä, mikä ei yllättänyt ketään. Tihkusade ei kuitenkaan estänyt esikoottujen ja huolellisesti suojattujen elementtien tuomista tontille ja pystytyksen aloitusta.

Elementit oli lastattu rekkaan perjantai-iltana, joten Raaseporista lähtenyt kuljetus saapui jo aamusta perille.

Oma maanantaimme alkoi ajelulla Kilpilahden Cramolle lisätelinettä vuokraamaan. Olkielementtipystytyksessä tarvittaisiin telineet perustuksen ympäri sekä ulko- että sisäpuolelle. Vaikka talon ympärysmitta on vain 33 metriä, niin se tarkoittaa suurta määrää vuokrattavaa, koottavaa ja purettavaa telinettä. Kohtuullisella vaivalla sain hankittua telineet sivuseinille (sillä kattoristikoiden asennuksessa sivut ovat paremmat kuin päädyt). Siksi tarvittiin lisäteline, jota voisi hyödyntää päädyissä. Sisäpuolella oli rakentajien hyviä alumiinitelineitä ja tikkaita.

Liettuan tehtaalta lähetettyjen elementtien esikokoonpanoon ja suojaukseen hallissa sekä logistiikkaan oli mennyt n. 140 työtuntia. Se tarkoittaa 3,5 viikkoa täyttä työaikaa eli tämäkin kannattaa laskelmissa ottaa huomioon.

Päivän ensimmäinen työ on poistaa hieman kostunut Tyvek-kangas

alajuoksun sisältä. Se täytetään Hunton-eristelevyllä ja päälle tulee vielä puuperäinen ohut levy, jota saa Bauhausista. Samaa levyä on laitettu olkielementtien sisäseinän puoleisten puuosien päälle, sillä savirappaus ei tartu suoraan sileään puuhun. Nämä kaikki ovat osia, joita ei näy missään piirustuksissa, joten onneksi elementtirakentaja on kysellyt niiden perään jo viikonloppuna. Mitään näistä ei ihan lähimmästä rautakaupasta saa.

Lattiaksi on aseteltu lautaa, se on kuitenkin vähän vahvempaa kuin vaneri ja laudoille on helppo löytää uusiokäyttöä.

Tavoitteena oli selvitä kalliista nosturiautotyöskentelystä 1,5 päivässä. Ideaalitapauksessa jopa yksi ympäripyöreä päivä voisi riittää, mutta silloin kaiken pitäisi mennä aivan nappiin ja osien loksahtaa kohdalleen paremmin kuin palapelin palojen. Tällaista ei voi edes toivoa, eikä varsinkaan enää syksyllä.

Maanantai-iltana pimeän laskeutuessa pystyssä oli vasta kaksi elementtiä. Toisesta löytyi ylimääräinen vaneri ja sitä purettiin nosturin kanssa useita tunteja. Lisäksi aamulla meni aikaa mm. tarpeettoman Tyvek-kankaan poistoon ja alajuoksun eristämiseen.

Ensimmäisen päivän ilta, 11 tunnin työpäivä takana. Takaseinä vaati muutaman tunnin ylimääräisen korjauksen.

Tiistaina elementtien pystytys lähti sujumaan reippaasti. Sääennusteissa alkoi näkyä myrskyntapaista, joten päätin hakea kasan kakkosnelosia tukipuiksi. Kolmessa yläkerroksen kulmaelementissä oli heittoa, mutta iltaysiltä tilanne oli sen verran vakaa, että saatiin lähetettyä nosturiauto kotiin. Samalla rakentajat päättivät jatkaa leka-sorkkarauta-ruuvaushoitoa seuraavana päivänä, kun elementtiasentajalla oli vielä mahdollisuus ehtiä silloin auttamaan ja jakamaan asiantuntemusta.

Toisen päivän ilta, 12 tunnin rupeama takana. Kaikki elementit ovat suunnilleen paikoillaan ja jatkossa selvitään ilman nosturiautoa. Linjattavaa ja suoristettavaa riittää loppuviikoksi.

Keskiviikkona jouduin itse tienestin perään. Kun saavuin tontille, rakentajat olivat juuri lopettelemassa kuuden tunnin urakkaansa: säätäneet kulmia, suoristaneet ja kiinnittäneet seiniä, sekä lisänneet reippaasti tukia ja muovia. Se oli tarpeen, sillä hakkuuaukon suunnalta pääsi käymään aikamoisia puuskia torstain tuiverruksessa.

Perjantaina nousivat kattoristikot ylös hiabin avustuksella ja illalla olivat jo ensimmäiset aluskatteetkin paikoillaan.

Tällaisten pienehköjen rakennusten tapauksessa katto voidaan rakentaa etukäteen, säilöä rossipohjan päälle ja nostaa sitten lopuksi pystytettyjen elementtien suojaksi. Tämä vaatii paikan, johon katon voi nostaa pystytyksen ajaksi.

Lisäksi tässä projektissa haasteena oli se, että elementtien esikokoonpanon ja katon rakentamisen tekivät eri yritykset, jolloin vastuukysymykset ongelmien sattuessa olisivat olleet hankalia. Rossipohjan suoruus ja mitat oli tarkistettu etukäteen - se tehdään aina ennen pystytyksen aloitusta. Elementeissä on kuitenkin pientä heittoa ja tässä tapauksessa myös mittavirhe eli katon nostamiseen olisi joka tapauksessa tarvittu nosturi myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi kattoristikoissa oli useamman sentin mittavirheitä ja jotkut niistä olivat kippurassa. Kolme rakentajaa ja hiab-kuski saivat kuitenkin varsin nopeasti kattotuolit ja aluskatteen sen verran paikoilleen, ettei kosteusongelmista tarvinnut murehtia.

Kolmas päivä, elementtien suoristusta, kiinnitystä ja tukemista.

Telineen palautuksen jälkeistä palauttelua naapurikunnan puolella.

Pilareita ja pakaratyöskentelyä

Paljas pilariperustus on oikeastaan aika levollinen näky. Joskus taiteentekijöille jopa maksetaan samanhenkisestä veistotyöstä - ei ehkä kuitenkaan yhtä runsaskätisesti kuin minä tästä kyseisestä teoksesta.

Sepeliä on tilattu noin 100 tonnia. Ihminen tosiaan lapioi lantiollaan, tänä syksynä ei liene tarvetta lisätreeneille. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tehdä itse: teini-ikäinen talkooporukka käy uurastamassa useampaan otteeseen.

Valmiit pylväät ovat uljaat - harmi vain, että kuistin kohdalle on rakennepiirustuksiin livahtanut pari ylimääräistä tolppaa, jotka joudutaan sahaamaan poikki vielä ennen elementtien pystytystä. Toista töpöä voidaan kuitenkin hyödyntää niin, että kuistiin tulee neljä tukipilaria kolmen sijaan. Lopulta haitta on vain rahallinen ja lievästi esteettinen, kun ylimääräinen pylväs tulee suoraan makuuhuoneen ikkunan eteen. Sen paikka olisi muutenkin pitänyt miettiä huolellisemmin, joten oma moka.

Osa sadoista ja sadoista taloon tulevista kulmaraudoista kiinnitetään alajuoksuun. Tyvek-kangas kiinnitetään myös rakentajan ohjeen mukaan, mutta juuri ennen elementtien asennusta pitkä sateeton kausi päättyy ja suojauksesta huolimatta kankaaseen pääsee vähän kosteutta. Alajuoksun kangas kannattaa poistaa ennen elementtien asennusta, mutta eipä sille tarvetta olekaan.

Ulkopuolisiin täyttöihin - kuten ammattilaiset sanovat - kuluu täytesepeliä kolme kasettikuormallista ja lisäksi yksi kalliimpi kuorma oikeaa hiekkaa, joka on tarkoitus tulla päällimmäiseksi.

Kaivoa porataan 120 metrin syvyyteen, mutta vettä ei näy. Loppusyksylle joudutaan vielä tilaamaan painehalkaisu, mutta onneksi auton ei tarvitse päästä ihan viereen.
Reikä on pari metriä sivussa merkitystä paikasta, johon vesiputket ja sähkökaapeli on aseteltu. Niiden kaivuu ja eristys onnistuvat mallikkaasti taitavien rakentajien ansiosta.

Biopuhdistajakin saadaan asennettua pikkukaivurin ja rakentajien voimin.

Syyskuun lopussa ollaan valmiita elementtitoimitusta varten.

Kiviaineksia ja kastelua

Talon paikka on rehevää niittyä ja tontti tasaista sekametsää. Perustuksen pohjaksi tarvitaan siis paksu murskekerros, jonka päälle vähän pienempää mursketta ja sitten vielä sepeliä. Näitä kaikkia tulee tuhansien eurojen edestä. Lisäksi tarkoitus oli päällystää anturoiden alusta vielä pienemmällä murskeella, mutta se taisi unohtua.

Tässä projektissa valumuotit on tehty perinteiseen tapaan laudasta. Se on edelleen melko edullinen materiaali, vaikka hinta onkin moninkertaistunut lyhyessä ajassa. Työtä se kyllä vaatii enemmän kuin muoviset valmisratkaisut.

Alkuperäisessä perustussuunnitelmassa täyttö eli tila anturoiden ja tulevan ryömintätilan alapinnan välissä oli tehty hienolla kierrätysmateriaalilla, vaahtolasilla. Sen kuutiohinta on kuitenkin parin sadan kieppeillä, joten koska jostain täytyy vähän nipistää, vaahtolasi vaihdettiin sepeliin, jota myös salaojasepeliksi sanotaan. Routaeristys tehdään styroksilla eli muovin välttely ei ihan onnistu.

Vaikka lämmin ja tuulinen keli muuten on varsin mukava rakennushommille, betonivalulle ei niinkään. Liian nopean kuivumisen eli halkeilemisen estämiseksi sitä täytyy kastella muutaman päivän ajan.

Maansiirtotöiden ohessa saapui myös harmaavesisuodatin eli biopuhdistaja. Sen asennusta ei kuitenkaan vielä ehditty tekemään. Sen sijaan salaojien ja viemäriputken asennus olisi ollut järkevää ennen murskepatjan tasoitusta, nyt ne kaivettiin paikoilleen lapiolla. Myös murskepatja oli melko kalteva - lähes 15 cm ero seinien välisellä kahdeksan metrin matkalla vaati aika paljon lapiota ja kottikärryä. Olkielementit ja yleensä tuollainen paloista rakentaminen vaatii tavanomaista tasaisemman pohjan.

Tässä vaiheessa on jo selvää, että talon asento tulee muuttumaan, sillä murskepatja on noin 25 astetta kiertyneenä lounaan suuntaan. Vanha perustus rajoittaa työskentely- ja kippaustilaa.

Sommittelen ja mittaan uudelleen kulmapisteiden paikat niin, että muutos olisi mahdollisimman pieni. Rakentajat tekevät parhaansa muottien asettelussa, mutta kovin paljon ei ole pelastettavissa.

Maanrakennusvaihetta varten voi valmistautua näppärästi kuuntelemalla Aristoteleen kantapään jakson kiviaineksista

https://areena.yle.fi/1-60963031

Kattoristikot, rossipohjan palkit ja ikkunat saapuivat myös samoihin aikoihin. Kaikkien näiden toimitus olisi pitänyt ottaa vasta syksymmälle, mutta ylimitoitettua optimismiakin tarvitaan näissä hommissa, muuten jäisi tekemättä.