Talon paikka on rehevää niittyä ja tontti tasaista sekametsää. Perustuksen pohjaksi tarvitaan siis paksu murskekerros, jonka päälle vähän pienempää mursketta ja sitten vielä sepeliä. Näitä kaikkia tulee tuhansien eurojen edestä. Lisäksi tarkoitus oli päällystää anturoiden alusta vielä pienemmällä murskeella, mutta se taisi unohtua.
Alkuperäisessä perustussuunnitelmassa täyttö eli tila anturoiden ja tulevan ryömintätilan alapinnan välissä oli tehty hienolla kierrätysmateriaalilla, vaahtolasilla. Sen kuutiohinta on kuitenkin parin sadan kieppeillä, joten koska jostain täytyy vähän nipistää, vaahtolasi vaihdettiin sepeliin, jota myös salaojasepeliksi sanotaan. Routaeristys tehdään styroksilla eli muovin välttely ei ihan onnistu.
Vaikka lämmin ja tuulinen keli muuten on varsin mukava rakennushommille, betonivalulle ei niinkään. Liian nopean kuivumisen eli halkeilemisen estämiseksi sitä täytyy kastella muutaman päivän ajan.
Maansiirtotöiden ohessa saapui myös harmaavesisuodatin eli biopuhdistaja. Sen asennusta ei kuitenkaan vielä ehditty tekemään. Sen sijaan salaojien ja viemäriputken asennus olisi ollut järkevää ennen murskepatjan tasoitusta, nyt ne kaivettiin paikoilleen lapiolla. Myös murskepatja oli melko kalteva - lähes 15 cm ero seinien välisellä kahdeksan metrin matkalla vaati aika paljon lapiota ja kottikärryä. Olkielementit ja yleensä tuollainen paloista rakentaminen vaatii tavanomaista tasaisemman pohjan.
Tässä vaiheessa on jo selvää, että talon asento tulee muuttumaan, sillä murskepatja on noin 25 astetta kiertyneenä lounaan suuntaan. Vanha perustus rajoittaa työskentely- ja kippaustilaa.
Sommittelen ja mittaan uudelleen kulmapisteiden paikat niin, että muutos olisi mahdollisimman pieni. Rakentajat tekevät parhaansa muottien asettelussa, mutta kovin paljon ei ole pelastettavissa.
Maanrakennusvaihetta varten voi valmistautua näppärästi kuuntelemalla Aristoteleen kantapään jakson kiviaineksista










Ei kommentteja:
Lähetä kommentti