Kiviaineksia ja kastelua

Talon paikka on rehevää niittyä ja tontti tasaista sekametsää. Perustuksen pohjaksi tarvitaan siis paksu murskekerros, jonka päälle vähän pienempää mursketta ja sitten vielä sepeliä. Näitä kaikkia tulee tuhansien eurojen edestä. Lisäksi tarkoitus oli päällystää anturoiden alusta vielä pienemmällä murskeella, mutta se taisi unohtua.

Tässä projektissa valumuotit on tehty perinteiseen tapaan laudasta. Se on edelleen melko edullinen materiaali, vaikka hinta onkin moninkertaistunut lyhyessä ajassa. Työtä se kyllä vaatii enemmän kuin muoviset valmisratkaisut.

Alkuperäisessä perustussuunnitelmassa täyttö eli tila anturoiden ja tulevan ryömintätilan alapinnan välissä oli tehty hienolla kierrätysmateriaalilla, vaahtolasilla. Sen kuutiohinta on kuitenkin parin sadan kieppeillä, joten koska jostain täytyy vähän nipistää, vaahtolasi vaihdettiin sepeliin, jota myös salaojasepeliksi sanotaan. Routaeristys tehdään styroksilla eli muovin välttely ei ihan onnistu.

Vaikka lämmin ja tuulinen keli muuten on varsin mukava rakennushommille, betonivalulle ei niinkään. Liian nopean kuivumisen eli halkeilemisen estämiseksi sitä täytyy kastella muutaman päivän ajan.

Maansiirtotöiden ohessa saapui myös harmaavesisuodatin eli biopuhdistaja. Sen asennusta ei kuitenkaan vielä ehditty tekemään. Sen sijaan salaojien ja viemäriputken asennus olisi ollut järkevää ennen murskepatjan tasoitusta, nyt ne kaivettiin paikoilleen lapiolla. Myös murskepatja oli melko kalteva - lähes 15 cm ero seinien välisellä kahdeksan metrin matkalla vaati aika paljon lapiota ja kottikärryä. Olkielementit ja yleensä tuollainen paloista rakentaminen vaatii tavanomaista tasaisemman pohjan.

Tässä vaiheessa on jo selvää, että talon asento tulee muuttumaan, sillä murskepatja on noin 25 astetta kiertyneenä lounaan suuntaan. Vanha perustus rajoittaa työskentely- ja kippaustilaa.

Sommittelen ja mittaan uudelleen kulmapisteiden paikat niin, että muutos olisi mahdollisimman pieni. Rakentajat tekevät parhaansa muottien asettelussa, mutta kovin paljon ei ole pelastettavissa.

Maanrakennusvaihetta varten voi valmistautua näppärästi kuuntelemalla Aristoteleen kantapään jakson kiviaineksista

https://areena.yle.fi/1-60963031

Kattoristikot, rossipohjan palkit ja ikkunat saapuivat myös samoihin aikoihin. Kaikkien näiden toimitus olisi pitänyt ottaa vasta syksymmälle, mutta ylimitoitettua optimismiakin tarvitaan näissä hommissa, muuten jäisi tekemättä.

Hyvästi hökkeli, tervetuloa tila

Heinäkuun loppu häämötti ja maansiirtourakoitsija ehti tontille. Aloituskokous pidettiin 25. päivä, jonka jälkeen saa aloittaa varsinaiset pohjatyöt.

Talon kulmapisteet oli merkitty jo edellisellä viikolla yhdessä päärakentajan kanssa. Vantaalainen rakennusyhtiö löytyi lopulta somen kautta ja heidän osaamisensa oli aivan kullanarvoista koko loppusyksyn kaikkien kriittisten vaiheiden ajan.

Talon pääsuunnan tulisi olla täsmälleen etelän ja lounaan välissä eli 247,5 astetta, jolloin hakkuuaukon ei pitäisi pistää silmään maisemaikkunoista. Suunta on edukas myös passiivisen aurinkoenergian hyödyntämisessä - eli etelästä paistaa parhaiten keväällä ja syksyllä.

Mökin purkamisen ohessa kiinteistölle saatiin myös sähköliittymä. Tontin puolelle tuli yksi pylväs, johon avojohto liitettiin koira-aitojemme yli. Siitä kaivettiin kaapeli sähkökeskukseen tulevan talon taakse. Sekä pylvään pystytys että kaapelin kaivuu vaativat joitakin puu-uhreja; muutaman koivun, pieniä haapoja ja kuusen. Onneksi pylvään takana on kuitenkin jonkin verran puustoa talojen välissä.

Sydänkesä oli ollut reipasta puuhailua, eikä siitä ihan vaivoitta selvitty: tenniskyynärpää vihoitteli entistä pahemmin, juhannusaatto kului päivystyksessä imusuonitulehduksen takia ja jalat muuttuivat pysyvästi täplikkäiksi.

Johtajakoirallakin alkoi jo urakka näkyä, naamasta.