Keväinen purkuloma myöhäisen pääsiäisen jatkoksi tuli varattua jo kevättalvesta, sillä "kyllähän silloin tontille jo pääsee pakulla". Toisaalta, pelkkä neljän vuodesohvan, kahdeksan kaapin, kahden pöytäryhmän, parin kuution lehti-, kirja-, vaate- ja kenkäaarteiden, astioiden, lääkkeiden ja ruokatarvikkeiden, kiukaan, lauteiden ja muun sisustuksen ulos heittäminen ja jumittuneiden ikkunoiden ja ovien irrotus veikin ihan helposti pari pitkää päivää. Mainio keli ja lintujen konsertit saivat sen tuntumaan kuitenkin vähän lomalta.
Loppuviikko kuluikin koivupöllejä sahatessa ja pinotessa.
Ei pääse.
Edeltävälle asukkaalle järjestettiin näyttävät viikinkihautajaiset yhdessä hirventaljan kanssa.
Tien kunnostus oli ehditty tekemään lokakuussa paikallisen urakoitsijan voimin. Se oli kuitenkin liian myöhäinen aika porakaivon poraajalle ja kevään tullen täytyi alkaa kyselemään uusia tarjouksia.
Tieurakoitsija hoiti sekä muutamien juurakoiden kaivelun, rummun asentamisen, että murskeen ajamisen sorakuopalta. Tämä oli oikeastaan välttämätöntä, sillä minulla ei vielä ollut paikkaa, johon kasettikuormallisen maa-ainesta olisi voinut kipata säilöön. Itselleni jäi kuusien alaoksien sahaaminen ja kaivurin alle joutuneiden pähkinäpensaiden sekä muutaman muun ohuen puun pilkkominen ja raivaaminen.
Vappuna Transitin sai ajettua tontille, jolloin pääsi aloittamaan roskarallin. Siinä vierähtikin loppukevät.
