Nuijan ja nitojan nuotit

Villamobiilin mentyä saapui syys. Elokuun lopulta asti sitä oli odotellut lattialautakasa liian kauan, lähes 10 viikkoa. Alapohjatyötkin veivät jälleen paljon toivottua pidempään. Syksy oli lämmin, mutta ilmankosteus tuskin pysynyt "35-60 prosentissa". Tiedossa saattoi olla turvonneita pontteja ja pohdiskelua.

Hyvin suunniteltu on tekemättä. Hämäränä marraskuisena iltapäivänä ennen yöksi ennakoitua tihkusadetta lautapaketit siirtyivät yksi kerrallaan niskojen päälle ja parvelle. Lauta on tyypiltään tavallisinta 88 mm hyötyleveydeltään olevaa 4200 mm pitkää mökkilaadun lautaa. Termodynaamiset olosuhteet talossa vaihtelevat vielä pitkään, joten mihinkään hienompaan ei kannattanut panostaa näillä mehunjämillä. Lauta täytynee myös käsitellä tummahkolla vahalla, jotta puutarhurin ja sen ihmisen jättämät jäljet sointuvat paremmin pintaan.

Olkilinnan rakentajilta olin huomannut hienon vinkin käyttää villanauhaa lautojen alla narinaa vähentämään. Esimerkiksi Domus Classicalta saa myös muovitonta pellavanauhaa, jota Olkilinnan innoittamana nidoin niskoihin paperin päälle. Osa niskoista on koolausvälillä k600, johon joissakin lähteissä suositellaan jo paksumpaa lautaa ja notkuminen juuri voisi aiheuttaa narinaa. En kuitenkaan havainnut mitään taipumia, vaikka lautapaketti käsissä painan yli 85 kg. Osaan leveämmistä väleistä myös ruuvasin kakkosneloset niskojen kylkiin niin, että tukipinta-alasta tuli suurempi.

Ensimmäiset pari lautaa määräävät sen, kuinka suoraan rivit alkavat etenemään. Talo on eloperäisistä aineksista, joten koordinaattiakselit eivät enää liene kohtisuorassa. Lisäksi heti aloitukseen sattui parven tukitolppa, jolloin jatkos piti linjata erityisen ajatuksella.

Kun lattiaa oli valmiina parin metrin leveydeltä, työ nopeutui, koska tarvikkeita ei tarvinnut asetella lautapakettien päälle ja käsisaha vaihtui sirkkeliin. Tuhtien pakettien kanssa tasapainoilu väheni, kun niitä sai varastoitua lattian päälle.

Yllättäen asennuspituuden lyhetessä makuuhuoneen kohdalla työ hidastui, sillä laudan valmis mitta oli juuri harmillisen epäsopiva, 130 mm liian lyhyt riittääkseen koko matkalle. Jotta jatkokset eivät sattuisi vierekkäisissä riveissä samaan koolausväliin, laudoista joutui sahaamaan pois hukkapaloja. Näistä osan pystyi hyödyntämään, joten kokonaishävikki oli lopulta vain pari metriä, mikä on 800 metrin kokonaismäärässä varsin vähän.

Joissakin laudoissa oli myös pieniä laatuvirheitä; punaista tussia ja naarmuja sahausmerkeistä, sekä vinoutta päätyjen sahauksissa, jolloin jatkoksiin jäi vähän rakoa. Alkuun valikoin parempia, kunnes seinän lähetessä päädyin käyttämään myös nämä laudat. Millin tai parin leveyden vaihtelun vuoksi joskus joutui tyytymään siihen, ettei saumaa saanut täysin puskuun jatkoksen jälkeen. Nämä kohdat olivat oikea henkinen harjoitus, kun kolmen vartin nuijimisen jälkeen tilanne oli todettava. "Jos tietää riittävän olevan riittävää, se riittää aina", sanoi Laotse, kun lattiaa kasasi.

Tuleva näyttää, kuinka paljon saumat alkavat elää, jos ilmankosteus laskee merkittävästi esimerkiksi seuraavana talvena. Joulukuussa vanha analoginen ilmankosteusmittari vaihtui tallentavaan ilmastoanturiin. Lauhan sydäntalven ansiosta keskimääräinen 560 W:n tohoteho riitti pitämään lämpötilan 10-12 asteen välillä ja kosteusprosentin 50 kieppeillä.

Joulukuun puolella pääsin mieluisan välipalan pariin. Makuuhuoneessa lattiaa ei juurikaan jää näkyviin.

Jouluaattona parvellakin alkoi näyttää lattialta. Uuden vuoden puolelle jäi enää pari pakettia piestävää, sillä muutama pinon pohjimmainen oli napannut kosteutta ja sinertynyt käyttökelvottomaksi.