Kahden vuoden etapilla

On kulunut kaksi vuotta siitä, kun mittailtiin maatilkkua, joka tyhjensi tilin sillä kertaa.

Näkymä on muuttunut, tosin vasta viimeisimmän puolen vuoden aikana.

Tasan vuosi sitten lähetin rakennuslupahakemuksen; ensimmäinen vuosi menee helposti taustatutkimuksiin, paperihommiin ja resurssien löytämiseen.

Kuusimetsän hakkuun jälkeen mietin lupahakemuksen perumista.

Tänään meillä on tanakka talonraakile, joka kestää sadetta ja myrskyäkin. Kolmatta vuotta kohti kokeneempana.

Tyylisyistä taloon piti tulla avoräystäät. Kattoristikoiden asennuksen nopeuttamiseksi päädyttiin rakentajien kanssa umpiräystäisiin, koska niitä varten ei tarvitse tehdä koloja ja syysmyrskyt väijyivät jo sääennusteissa.

Elementtitoimitukseen kuuluvat vanerilevyt ja teipit eivät ihan riitä. Tyvek-kangas on kaiken äherryksen jäljiltä aika repaleinen ja mittavaihtelut elementeissä täytyy tasoittaa vanerilla, jota tulee varsinkin takaseinän ja kuistin puolelle lähes kokonainen kerros.

Kun aluskate on saatu paikoilleen eli elementit ovat sateensuojassa, sisäpuolen suojamuovit täytyy poistaa nopeasti, jotta oljet pääsevät hengittämään. Olki luontaisesti säätelee hyvin kosteutta, muttei sitä kelmuttaa kannata.
Kriittisen vaiheen jälkeen voi keskittyä elementtien lopulliseen suoristamiseen ja kiinnitykseen. Osassa esiasennetuista elementeistä on vaneri vaneria vasten eli väliin jäävä pieni rako täytyy tilkkiä villanauhalla.

60 mm paksut puukuitulevyt tulisi kiinnittää valmistajan ohjeiden mukaan hakasilla. Järeä hakasnaulain löytyy esimerkiksi Sencolta, mutta hinta on viisinumeroinen ja se täytyy toistaiseksi tilata ulkomailta.

Suomessa on vielä melko vähän tarvetta tällaiselle työkalulle. Olkielementtiprojekteissa on näkynyt erilaisia ratkaisuja levyjen kiinnityksiin. Tässä talossa päädyttiin 120 mm ruuveihin ja prikkoihin, lisäksi päälle tulee tiheä ristikoolaus 32 mm laudasta. Menetelmä on varmasti hitaampi kuin hakasnaulaimen käyttö, joten toivottavasti tulevat olkirakentajat voisivat niitä vuokratakin.

Palatalo

Lokakuun ensimmäinen viikko alkoi ennustettua huonommassa säässä, mikä ei yllättänyt ketään. Tihkusade ei kuitenkaan estänyt esikoottujen ja huolellisesti suojattujen elementtien tuomista tontille ja pystytyksen aloitusta.

Elementit oli lastattu rekkaan perjantai-iltana, joten Raaseporista lähtenyt kuljetus saapui jo aamusta perille.

Oma maanantaimme alkoi ajelulla Kilpilahden Cramolle lisätelinettä vuokraamaan. Olkielementtipystytyksessä tarvittaisiin telineet perustuksen ympäri sekä ulko- että sisäpuolelle. Vaikka talon ympärysmitta on vain 33 metriä, niin se tarkoittaa suurta määrää vuokrattavaa, koottavaa ja purettavaa telinettä. Kohtuullisella vaivalla sain hankittua telineet sivuseinille (sillä kattoristikoiden asennuksessa sivut ovat paremmat kuin päädyt). Siksi tarvittiin lisäteline, jota voisi hyödyntää päädyissä. Sisäpuolella oli rakentajien hyviä alumiinitelineitä ja tikkaita.

Liettuan tehtaalta lähetettyjen elementtien esikokoonpanoon ja suojaukseen hallissa sekä logistiikkaan oli mennyt n. 140 työtuntia. Se tarkoittaa 3,5 viikkoa täyttä työaikaa eli tämäkin kannattaa laskelmissa ottaa huomioon.

Päivän ensimmäinen työ on poistaa hieman kostunut Tyvek-kangas

alajuoksun sisältä. Se täytetään Hunton-eristelevyllä ja päälle tulee vielä puuperäinen ohut levy, jota saa Bauhausista. Samaa levyä on laitettu olkielementtien sisäseinän puoleisten puuosien päälle, sillä savirappaus ei tartu suoraan sileään puuhun. Nämä kaikki ovat osia, joita ei näy missään piirustuksissa, joten onneksi elementtirakentaja on kysellyt niiden perään jo viikonloppuna. Mitään näistä ei ihan lähimmästä rautakaupasta saa.

Lattiaksi on aseteltu lautaa, se on kuitenkin vähän vahvempaa kuin vaneri ja laudoille on helppo löytää uusiokäyttöä.

Tavoitteena oli selvitä kalliista nosturiautotyöskentelystä 1,5 päivässä. Ideaalitapauksessa jopa yksi ympäripyöreä päivä voisi riittää, mutta silloin kaiken pitäisi mennä aivan nappiin ja osien loksahtaa kohdalleen paremmin kuin palapelin palojen. Tällaista ei voi edes toivoa, eikä varsinkaan enää syksyllä.

Maanantai-iltana pimeän laskeutuessa pystyssä oli vasta kaksi elementtiä. Toisesta löytyi ylimääräinen vaneri ja sitä purettiin nosturin kanssa useita tunteja. Lisäksi aamulla meni aikaa mm. tarpeettoman Tyvek-kankaan poistoon ja alajuoksun eristämiseen.

Ensimmäisen päivän ilta, 11 tunnin työpäivä takana. Takaseinä vaati muutaman tunnin ylimääräisen korjauksen.

Tiistaina elementtien pystytys lähti sujumaan reippaasti. Sääennusteissa alkoi näkyä myrskyntapaista, joten päätin hakea kasan kakkosnelosia tukipuiksi. Kolmessa yläkerroksen kulmaelementissä oli heittoa, mutta iltaysiltä tilanne oli sen verran vakaa, että saatiin lähetettyä nosturiauto kotiin. Samalla rakentajat päättivät jatkaa leka-sorkkarauta-ruuvaushoitoa seuraavana päivänä, kun elementtiasentajalla oli vielä mahdollisuus ehtiä silloin auttamaan ja jakamaan asiantuntemusta.

Toisen päivän ilta, 12 tunnin rupeama takana. Kaikki elementit ovat suunnilleen paikoillaan ja jatkossa selvitään ilman nosturiautoa. Linjattavaa ja suoristettavaa riittää loppuviikoksi.

Keskiviikkona jouduin itse tienestin perään. Kun saavuin tontille, rakentajat olivat juuri lopettelemassa kuuden tunnin urakkaansa: säätäneet kulmia, suoristaneet ja kiinnittäneet seiniä, sekä lisänneet reippaasti tukia ja muovia. Se oli tarpeen, sillä hakkuuaukon suunnalta pääsi käymään aikamoisia puuskia torstain tuiverruksessa.

Perjantaina nousivat kattoristikot ylös hiabin avustuksella ja illalla olivat jo ensimmäiset aluskatteetkin paikoillaan.

Tällaisten pienehköjen rakennusten tapauksessa katto voidaan rakentaa etukäteen, säilöä rossipohjan päälle ja nostaa sitten lopuksi pystytettyjen elementtien suojaksi. Tämä vaatii paikan, johon katon voi nostaa pystytyksen ajaksi.

Lisäksi tässä projektissa haasteena oli se, että elementtien esikokoonpanon ja katon rakentamisen tekivät eri yritykset, jolloin vastuukysymykset ongelmien sattuessa olisivat olleet hankalia. Rossipohjan suoruus ja mitat oli tarkistettu etukäteen - se tehdään aina ennen pystytyksen aloitusta. Elementeissä on kuitenkin pientä heittoa ja tässä tapauksessa myös mittavirhe eli katon nostamiseen olisi joka tapauksessa tarvittu nosturi myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi kattoristikoissa oli useamman sentin mittavirheitä ja jotkut niistä olivat kippurassa. Kolme rakentajaa ja hiab-kuski saivat kuitenkin varsin nopeasti kattotuolit ja aluskatteen sen verran paikoilleen, ettei kosteusongelmista tarvinnut murehtia.

Kolmas päivä, elementtien suoristusta, kiinnitystä ja tukemista.

Telineen palautuksen jälkeistä palauttelua naapurikunnan puolella.