Kahden vuoden etapilla

On kulunut kaksi vuotta siitä, kun mittailtiin maatilkkua, joka tyhjensi tilin sillä kertaa.

Näkymä on muuttunut, tosin vasta viimeisimmän puolen vuoden aikana.

Tasan vuosi sitten lähetin rakennuslupahakemuksen; ensimmäinen vuosi menee helposti taustatutkimuksiin, paperihommiin ja resurssien löytämiseen.

Kuusimetsän hakkuun jälkeen mietin lupahakemuksen perumista.

Tänään meillä on tanakka talonraakile, joka kestää sadetta ja myrskyäkin. Kolmatta vuotta kohti kokeneempana.

Tyylisyistä taloon piti tulla avoräystäät. Kattoristikoiden asennuksen nopeuttamiseksi päädyttiin rakentajien kanssa umpiräystäisiin, koska niitä varten ei tarvitse tehdä koloja ja syysmyrskyt väijyivät jo sääennusteissa.

Elementtitoimitukseen kuuluvat vanerilevyt ja teipit eivät ihan riitä. Tyvek-kangas on kaiken äherryksen jäljiltä aika repaleinen ja mittavaihtelut elementeissä täytyy tasoittaa vanerilla, jota tulee varsinkin takaseinän ja kuistin puolelle lähes kokonainen kerros.

Kun aluskate on saatu paikoilleen eli elementit ovat sateensuojassa, sisäpuolen suojamuovit täytyy poistaa nopeasti, jotta oljet pääsevät hengittämään. Olki luontaisesti säätelee hyvin kosteutta, muttei sitä kelmuttaa kannata.
Kriittisen vaiheen jälkeen voi keskittyä elementtien lopulliseen suoristamiseen ja kiinnitykseen. Osassa esiasennetuista elementeistä on vaneri vaneria vasten eli väliin jäävä pieni rako täytyy tilkkiä villanauhalla.

60 mm paksut puukuitulevyt tulisi kiinnittää valmistajan ohjeiden mukaan hakasilla. Järeä hakasnaulain löytyy esimerkiksi Sencolta, mutta hinta on viisinumeroinen ja se täytyy toistaiseksi tilata ulkomailta.

Suomessa on vielä melko vähän tarvetta tällaiselle työkalulle. Olkielementtiprojekteissa on näkynyt erilaisia ratkaisuja levyjen kiinnityksiin. Tässä talossa päädyttiin 120 mm ruuveihin ja prikkoihin, lisäksi päälle tulee tiheä ristikoolaus 32 mm laudasta. Menetelmä on varmasti hitaampi kuin hakasnaulaimen käyttö, joten toivottavasti tulevat olkirakentajat voisivat niitä vuokratakin.