Tavaksi tullut vappuviikon raksakauden kick off. Takana toinen tavallista pidempi ja kylmempi talvi ja viiden kuukauden mittainen talvitauko, jonka aikana rannekanavat eivät enempää ahtautuneet.
Hienona suunnitelmana on saada touko-kesäkuun aikana vino yläpohja koteloitua, jolloin ontelopuhalluksen voisi tehdä jo enemmän kesempänä kuin syksympänä. Tähän on varattu kolme lomaviikkoa ja osa viikonlopuista.
Silloin tällöin talven aikana ilmennyt ärsytys maisemattomasta parvesta täytyy vaan puistella pois, sillä muuten ei tällaista kotelointi- ja tilkkimisurakkaa jaksa aloittaa.
Ekotaloissa suositaan perinnerakentamisesta tuttua korkeaa kylmää vinttiä vaakasuoran sisäkaton yllä. Painovoimaiselle ilmanvaihdolle tämä on tietenkin toimivin malli ja lisäksi sellaisessa pääsee helposti tarkistamaan yläpohjan kunnon ja mahdolliset vuotokohdat.
Tässä pikkutalossa konesaumattu peltikatto vaihtui polkupeltiin jo pelkästään resurssi- ja aikataulusyistä, joten pellin ja korotusriman alle tuli muovinen aluskate. Sen etuna on, että vinosta sisäkatosta seuraava huonompi tuulettuvuus ja heikot kunnontarkkailumahdollisuudet eivät valvota ihan joka yö.
Turha on kuitenkaan kaunistella sitä fysikaalis-kemiallista tosiasiaa, että kun tämä talo aikanaan lahoaa, vajoaa, unohtuu ja lakkaa olemasta, sienten ja sammalen keskeltä pilkistää muovinen peitto seuranaan noin viisisataa kulmarautaa.
Paksuista seinistä ja maltillisesta pinta-alasta huolimatta olkielementtitalon kattorakenteeseen tarvitaan useita lisäjäykisteitä. Jämäkät vinolautatuet lävistävät aina neljäsosakaton kerrallaan.
Eristekotelon yläosaan tulee Huntonin tuulensuojalevyä, jossa on bitumikerros valmiina. Tuulensuojalevy kiinnittyy 48x48-rimoihin. Rimat kiinnitetään kattoristikoiden sivuille juuri sen verran vinotukien yläpuolelle, että tuulensuojalevyn saa pujotettua niiden väliin. Oikea työjärjestys vaatii hieman suunnittelua, jotta ei suotta tarvitse paloitella levyjä. Tuulensuojalevyn alapuolelle jää millilleen puoli metriä eristetilaa, paitsi vaakasuoran ja vinon osuuden taitekohdassa, jossa sitä on hieman enemmän.
Kattoristikoiden teoreettinen väli voisi olla k600 eli ristikon keskeltä toiseen 600 mm. Tämän talon tapauksessa ei ole yhtään tällaista väliä, vaan ne vaihtelevat 375 ja 740 millin välillä, suurin osa on 560-645 mm. Tuulensuojalevy täytyy joka tapauksessa tukea 1200 mm:n välein laudoilla, joten 1200x2700-kokoinen levy kannattaa leikata poikittaissuunnassa. Jotta levyistä ei jäisi hyödyttömiä kapeita soiroja, eikä varsinkaan tarvitsisi käyttää ylimääräistä levyä, kannattaa vähän laskea ja optimoida. Vaiva ei ole suuren suuri.
Lisäksi ristikoiden väli räystäältä harjalle vaihtelee 10-20 mm. Jos muutos olisi lineaarinen, sen pystyisi huomioimaan leikkaamalla palat hieman puolisuunnikkaan muotoiseksi. Parin välin tapauksessa levein kohta on kuitenkin jossain puolivälin paikkeilla, sillä ristikot ovat hieman kippurassa. Täytyy tyytyä siihen, että levyt saa suurimmaksi osaksi puskuun ristikoiden väliin niin, että toiselle puolelle jää juuri sopiva lovi seuraavaa vaihetta eli ristikoiden sivukotelointia varten. Napakka sovite on tarpeen, jos operoi vain kahdella kädellä ja seisoo molemmilla jaloilla, mikä tikkailla on lähes pakollista. Kovalevy on painavampaa, minkä huomaa varsinkin lähes kolmemetrisillä suikaleilla.
Vinojäykisteiden kiinnityslautojen kohdalla tuulensuojalevyä täytyy loveta ja luottaa siihen, ettei raoista pääse ilma vuotamaan niin, että kevyinkään eriste sitä millään tavalla huomaisi.
Loveamista joutuu harjoittamaan myös vaakasuoran osuuden kohdalla ristikoiden takia, mutta siinä tilkelautojen tarkalla mitoituksella raot saa lähes ilmatiiviiksi.
Ne löytyvät kyllä tuulisella säällä. Höyhenkoe myös varmistaa, että noin 150 mm korkea tuuletusväli aluskatteen ja koteloinnin välillä toimii hyvin edes silloin, eikä räystäitä ole vahingossa tukkinut esim. Tyvek-kankaalla.
Sivukoteloinnissa hankalinta on pitkien suikaleiden saaminen paikalleen varsinkin tikkailla seisoessa. Jos niille jätetty lovi on onnistunut, kovalevyn saa työnnettyä sinne niin, että ehtii tekemään toisen pään kiinnityksen, ennen kuin toinen pää tipahtaa alas. Tässä vaiheessa viimeistään kostautuu pienikin epätarkkuus. Onneksi suurin osa napsahtelee paikoilleen, vinkuroita välejä lukuunottamatta.
Ilman hyvä virtaus räystäältä harjalle on erityisen tärkeää nyt, kun on ilmeistä, ettei päätykolmioihin piirretty 200 mm tuuletusaukko onnistu millään järjellisellä menetelmällä. Kyseiset päätykolmiot koostuvat lähes pelkästään kattoristikosta ja elementtien tukiristikosta, jotka ovat kantavia rakenteita. Katolle täytyy siis asentaa harjapeltituulettimia mieluummin enemmän kuin vähemmän.
Parven ulkopuolinen osa eli noin puolet kattopinta-alasta on oikeastaan helpompi työstää, sillä siellä ei tarvitse tikkaita. Työtelineen saa rakennettua kakkosnelosista poikittaispalkkien ja ikkunoiden yläpuolisen tukilankun päälle ruuvaamalla. Tämä on ensimmäinen ja ainoa kerta, kun en tunne inhoa kyseisiä palkkeja kohtaan. Räystäiden läheisyyteen yltää hyvin telineeltä. Raja-alueella turvavaljaat ovat joskus ihan terveellinen lisävaruste.
Tänä kesänä koko juhannus kuluu työmaalla. Olen kiirehtinyt taloon kattotikkaiden ja -sillan asennuksen, jotta läpiviennit olisi mukava leikata ja asentaa. Katolla keskikesän maisemat ovat kohdillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti