Puupumpulin pesä

Peltiteltan suojassa on ollut lämmintä ja hämärää.

Kolme kuukautta on kulunut kesäkauden aloituksesta. Kuun lopulle, vanhan arvonlisäveron viime henkäyksille, on sovittu asennus yläpohjan eristeelle.

Vielä on valmistettava sille lattia. Villan alle tulee paitsi tavanomainen ilmansulkupaperi myös paksu vaneri, ilmeisesti jäykistämään rakennetta kuten vinolaudoituskin. Paperin tarkoitus on luultavasti vain peittää vanerilevyjen väliin jäävät raot, sillä niitä ei voi saada täydellisesti puskuun. 

On vanerista haittaakin: Se vaikeuttaa eristevillan puhallusta, sillä tavallisesti eristäjä pystyy tutkimaan paperin läpi, kuinka villa on asettunut eristetilan sisään. Lisäksi vanerin kiinnittämisessä käytettävien naulojen ampumisessa on syytä olla tarkkana, sillä puhallusletku rikkoutuu huteihin. Aiheen tiimoilta on käyty keskustelua puhallusvillaa tarjoavien yritysten kanssa. Tällaista ontelopuhallusta en ala itse tekemään, varsinkin, kun työn hinnan verran saa säästettyä muutamassa kuukaudessa.

Ennen paperin ja vanerin asentamista on vielä pari seikkaa selvitettävänä.

Piirustusten mukaan palkkien ja ristikoiden molemmille puolille pitää tulla kolme kulmarautaa, mikä ei onnistu, koska toinen poikittaispalkki on linjattu kattoristikon kylkeen. Rakennusvalvontakin vaatii niiden välille pätevän sidonnan.

Vastaavan mestarin kanssa päädymme 16-millisiin pultteihin, kaksi molempiin päihin. Jotta pultit voi asentaa, naulauslevyä täytyy rälläköidä molemmilta puolilta ja välissä siirrellä raskasta palkkia.

Talon keskelle tulevaa teräspiippua lukuunottamatta läpiviennit tehdään melko pienelle alueelle toiselle parven puoliskolle. Niinpä paperoinnin ja vaneroinnin voi aloittaa, vaikka läpivientien suunnitteluni on vielä kesken.

Paperin kiristys ja niittaaminen onnistuu kahdelta tekijältä, mutta vaneri on niin painavaa, että jos sitä ei halua paloitella pienemmäksi, työhön tarvitaan useammat kädet - välillä jalkoja ja päätäkin.

Ilman naulapyssyä olisi elo raskasta.

Suunnitelmissa kaikki ilmanvaihtokanavat menevät katolla yhteen isoon räätälöityyn IV-piippuun. Tällöin ne veisivät parvelta vähän tilaa, vain noin puoli neliötä, mikä on esteettisesti ja parven käytön puolesta hieno ajatus. Kanavien asentamisen kannalta se on hankalaa, sillä painovoimaisessa ilmanvaihdossa vaakasuorien vetojen osuus saa olla korkeintaan 10 % koko hormin korkeudesta. En myöskään löydä peltiseppää, joka suostuisi tekemään tällaisen piipun.

Makuuhuoneen valinnaista poistoputkea ei täällä tarvita, sillä makuuhuoneessa ei ole kiinteää ovea, kun ei ole omaa lämmitystäkään. Jäteilma poistuu oviaukosta keittiön yleispoiston kautta ulos. Makuuhuoneesta olisikin mahdotonta päästä alle 45 cm vaakasuoraan vetoon ja on se vaikeaa kylpyhuoneen tapauksessakin. 160-millisiä yleispoistoja on siis vain keittiössä ja kylpyhuoneessa, lisäksi keittiöstä nousee pienempi liesituulettimen putki.

Vastaavan mestarin kanssa olemme molemmat päätyneet samaan vaihtoehtoiseen ratkaisuun: Kaikki kolme putkea menevät katosta läpi omissa peltiriveissään. Näiden kapea, pitkulainen kotelo vie enemmän parven korkeaa tilaa, mutta koska painovoimaisessa ilmanvaihdossa sallitaan 45 asteen nousukulma ja jopa kolme suunnanvaihtoa, putket saa pois ikkunan edestä. Niiden taakse tulee muodostumaan jonkinlainen hämärä soppi. Ennen kaikkea olen viikkojen vatvomisen ja oppaiden pänttäämisen jälkeen aivan valmis kiipeämään katolle.

Kierresaumaputkien lisäksi katon läpi viedään vielä harmaavesiviemärin tuuletus takaseinän viertä. Parin vuoden takaista muoviputkea löytyy heinikosta metritolkulla.

Katolle tulevat pyöreät läpivientitiivisteet, ei siis valmiita Vilpen tai Meltexin peltikatolle optimoituja komponentteja. Mielenkiinnolla jään odottamaan, joudunko vielä palkkaamaan peltisepän IV-piippuja pakertamaan, vai millaista ratkaisua mestari niihin tarjoaa.

Putkien eristämisen ja asennuksen jälkeen voi kiinnittää loput vanerilevyt. Vaikka niissä onkin merkkiviivoja ja tahroja, olisivat ne sellaisenaan kelpo sisäkatto. Valitettavasti niiden päälle täytyy naulata vielä tiheä ristikoolaus tuumaisesta laudasta, jälleen yksi lisäjäykiste. 

Eristeeksi olen valinnut sahateollisuuden sivuvirroista valmistettavan Huntonin villan. Toinen erinomainen vaihtoehto olisi Ehta, puhdas puupuru, mutta etenkin ontelopuhalluksessa Huntonin pumpulista on enemmän kokemusta. 

Vanerin takia eristys on tarkoitus tehdä niin, että jokaisen ristikkovälin vaakasuoran osan aukosta puhalletaan ensin molemmat lappeet, jonka jälkeen aukko peitetään vanerilla.

Tämä toistetaan joitakin kertoja, jonka jälkeen keskiosan voi täyttää muutama väli kerrallaan. Tätä varten olen poistanut kaikki sen sivuttaiskoteloinnit, jotka tuli laitettua ennen suunnitelman tarkennusta.

Puhaltaja on kuitenkin niin ketterä, että hän mahtuu ryömimään putken kanssa keskivanerien päälle eli niitä voikin asentaa monta kerrallaan, mikä nopeuttaa työtä entisestään.

Koko operaatioon menee vain 1,5 tuntia.

Aina ei ole ollut näin, mutta tämän laskun maksan ilolla.