Vain toisella meistä on peukalot

Elokuun iltojen pimetessä - tyypillisesti lopetellaan hommat iltakympiltä -  saan kerättyä kiukkua ulkopuolen viimeistelyihin: ikkunapellit ja smyygilaudat on syytä saada paikoilleen ennen syyssateita. Kunnolliset räystäät ja kevättalven aurinko ja tuuli auttoivat suojaamaan ikkunasyvennykset kosteusongelmilta, mutta seuraava talvi voi olla vaikeampi. Myös motivaation kannalta olisi hyvä saada talo valmiimman oloiseksi ennen seuraavaa talvitaukoa.

Ikkunasyvennyksissä ei ole mitään erikoista, ne ovat noin 15 cm limilaudan kapeimmasta kohdasta ikkunakarmiin. Peltejä saa tilata nettirautakaupoista 20 cm välein pätkittynä. Ainoastaan parissa ikkunassa tulee ylimääräistä leikattavaa, muuten valmiit mitat sopivat oikein hyvin.

Minimikallistuskulma on lähteiden mukaan 18 astetta ja suositus 30 astetta. Ikkunoiden alla on kuitenkin jämäkkä vaakakoolauslauta niin korkealla, että 30 astetta vaatisi enemmänkin moottorisahahommia. Tilaan 22 cm leveät pellit 20 asteen kallistuksella.

Tuubista löytyy pari vinkkivideota peltien huolitteluun, mutta ohuen pellin reunat on todella helppo taittaa ihan vaan peukalo-otteella pientä puukapulaa vasten. Tärkeintä on huolehtia, ettei pellin näkyvään pintaan tule pahempia naarmuja. Taitteiden kohdat voi leikata tavallisilla suorilla peltisaksilla.

Peltien muotoilu on yksinkertaisin vaihe. Aikaa palaa erityisesti ikkunoiden yläpuolen vuorilaudan sahaamiseen, koska reunan haluaa olevan suoran ja siistin - vaikka todennäköisesti päälle tuleekin koristelauta, kun inspiraatio iskee. Sahaaminen onnistuu kevyellä pienoispyörösahalla. Työläin osuus on koolauslautojen madaltaminen, jotta pellin saa 20 asteen kallistukseen. Tähän tarvitaan moottorisahaa, käsisahaa ja vähän kirvestä ja puukkoakin. Puukuitulevyä täytyy myös nakertaa ikkunan alareunasta.

Pellin alle jäävän osan sahaus ei ole niin tarkkaa puuhaa.

Smyygilaudoiksi hankin Byggmaxista noin nelimetristä 22x150mm lautaa. Se on hieman turhan tuhtia, mutta 10 mm ei riittäisi karmien reunoihin asti. Haittapuoli on tietenkin suurempi paino: hankalimpia asennettavia ovat maisemaikkunoiden yli kaksimetriset sivut, joissa joutuu käyttämään välillä myös alaraajoja; tässä hommassa olisi hyötyä kädellisestä apurista.

Eihän talokaan ihan suorassa ole: Toiselle puolelle laudat napsahtelevat kohdalleen kerrasta, toisella puolella tulee useita kavennuskierroksia.

Edellisyksyn ammattilaisten tekemästä lautavuorauksesta jäi uupumaan pieni alue takaseinältä. Laudat on tilattu aika kaukaa, joten muutamasta pätkästä ei kannata maksaa satasien postimaksua. Viimein säännöllisesti suorittamani nettihaku tuottaa toivotun tuloksen: lähisahan varastosta löytyy nyt 145 mm leveää limivuorilautaa ja he sahaavat ne valmiiksi kuljetuskelpoisiksi paloiksi. Tekotaiteellisen telineen lisäksi asennukseen tarvitaan turvavaljaita.  Mutta työ on helppoa, koko lautavuoraus olisi kannattanut tehdä itse, jos muilta töiltä olisi ehtinyt.

Parven ikkuna on ollut auki yön yli viimeistelyjen takia. Seuraavana aamuna saapuessamme talolle vastassa tuijottaa talitiainen, joka on paniikissa törmäillyt ikkunoihin - aivan kuin tietäisi olleensa luvatta asialla. Se on muutamassa tunnissa ehtinyt nokkia olkiseiniä ja erityisesti suojaan siirrettyjä eristelevyjä. Siivekäs vandaali yrittää sisälle vielä uudestaan. Nikkaroin jämälaudoista ja jyrsijäverkosta tuulettuvan oven, joka toivottavasti estää vastaavat vierailut.