Veden ja veren väreillä

Huhti-toukokuun taitteessa tie ja tilukset tulevat esiin. Vappuviikko on varattu kevätlomaan, jonka aikana koko talven kadunvarressa seisonut Transit siirtyy vara-akun voimin talon taakse. Sen lähes kahdeksan kuution tavaratilassa odottelevat vuoroaan raksakirppiksiltä löytyneet suihkukaappi ja sähkövessa, sekä muita kalusteita. Syksyllä on tosiaan uskoa riittänyt.

Paku on kuitenkin melko huokea ja kätevä varasto. Loppuloma kuluu raivatessa ja lajitellessa: 10 isoa jätesäkillistä roskaa ja kottikärryittäin puutavaraa on piilotellut hangen alla.

Kevättöihin kuuluu myös talon asennon tarkistus: 38 astetta pielessä. 120 m syvän, loppusyksystä painehalkaistun porakaivon vedenpinta on lähes maantasalla.

Kuten niin monillä hylätyillä asuinsijoilla, myös tällä tontilla rehottaa useampi haitallinen vieraslaji, joka pahimmillaan tukahduttaa muun kasvuston ja haittaa uusia istutuksia. Vaikeimmat tapaukset ovat japanintatar ja karhunköynnös, jota esiintyy jopa kansallispuiston puolella ja läheisten teiden varsilla. Vanha vihannespelto on antoisa alusta opportunisteille. Kesän alussa asettelen pari pressua varjostamaan pahinta köynnösesiintymää ja loppuosaa kitken ja niitän viikottain. Japanintatar on peitelty paksun täytesepelikerroksen alle, mutta sen alta ehkä pelastuneiden juurenkappaleiden ilmaantumista täytyy tarkkailla aktiivisesti vielä vuosia.

Suurpiirteisen rahankäytön takia kaikki säästökohteet ovat tervetulleita. Olen jo edellisvuonna päättänyt, että tervakuullotteet ja vastaavat viehättävät pintakäsittelyt saavat väistyä halvimman mahdollisen tieltä: rautasulfaatti eli rautavithrilli harmaannuttaa ja suojaakin puun pintaa. Sen heikkous on persoonaton rusehtavan harmaa väri, joka vieläpä vaihtelee paitsi liuoksen vahvuuden, myös käsiteltävän materiaalin mukaan. Inhoan musta-valko-harmaata mitäänsanomattomuutta, mutten ole valmis satsaamaan satasia asumuksen estetiikkaan.

Ja muutenkin, rapattu pinta olisi ollut paljon mieluisampi - oikea olkitalon olemus kaikessa keskieurooppalaisuudessaan - mutta siitä on täytynyt luopua jo rakentamisen myöhäisen ajankohdan vuoksi, joten myönnytyksiä on jo jouduttu tekemään.

Vitkuttelen viikkoja päätöstä, kunnes saan aikaiseksi tilata neljän metrin telineen ja kaverin vinkistä terassisudin pitkällä jatkovarrella. Sahapintaan rautasulfaattiliuos olisi nopeinta ruiskuttaa, mutta etenkin etupäädyn käsiteltävät alueet ovat niin korkealla, että ruiskuun pitäisi rakentaa jatkovarsi. Lopulta on yksinkertaisempaa edetä hitaasti ja työläästi, mutta halvalla. Neljän kilon sulfaattipussi maksaa noin kahdeksan euroa ja sillä käsittelisi kolme tällaista taloa, sillä talven yli tekeytyneelle puulle riittää mieto liuos, 300 g 10 litraan vettä.

Juhannusaattoiltana ajellaan kasvot kohti itää.

Käsivarret ja olkapäät ovat pysyvästi asettuneet etuyläviistoon. Mikään lippa tai lieri ei suojaa naamaa roiskeilta, kun sen joutuu suuntaamaan suoraan ylös. 

Viikonloput kuluvat yläreunojen ja erityisesti päätykolmion käsittelyssä. Suurin osa ajasta menee telineen siirtoon ja siinä kipuamiseen. Limivuorilaudan alareunojen käsittelyyn terassisuti ei ole paras mahdollinen työkalu. Välillä vaihdan ohueen siveltimeen, joka keikkuu 2,5 metrin jatkovarren nokassa missä sattuu milloinkin.

Kesän jo kypsyessä palauttelen sipaisemalla vielä kuistin kestopuut. Sileä pystysuora pinta kaiken kurkottelun ja piinallisten paikkailujen jälkeen on kuin suurin mahdollinen palkinto kesän työstä.

Kesätyöntekijälläkin on lakisääteiset taukonsa.